Kirjailija-käsikirjoittaja Anneli Kanto ja kirjailija sekä kirjoittamisen opettaja Erkka Mykkänen aloittavat tämän syksyn Kritiikin Uutisten uusina kulttuurikolumnisteina. Kritiikin Uutiset haastatteli kolumnisteja lyhyesti asian tiimoilta.

”Tatuoinnit pois etenkin kaula- ja säärialueelta”, toteaa Anneli Kanto kysyttäessä millaisia asioita hän haluaisi heivata pois nykykulttuurista ja yhteiskunnasta, mikäli siihen olisi mahdollisuus.

”Kunpa tietäisi, mitkä asiat ovat vahingollisia ja mitkä hyödyllisiä vaikkapa kymmenen vuoden perspektiivillä. Selfiet ovat typeriä, mutta ei voi tietää, vaikka ne olisivatkin lopulta myönteinen ilmiö.”

”Kertakäyttöisyyttä haluaisin karsia. Nuoriin kohdistuvien ulkonäköpaineiden ja kehon muokkaamisen toivoisin hiipuvan.”

Anneli Kanto. Kuva: Marek Sabogal

Anneli Kanto on koulutukseltaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden maisteri ja muutama vuosi sitten hän suoritti Tampereen ammattikorkeakoulussa käsikirjoittamisen master of arts and culture -tutkinnon.

Kanto on tehnyt pitkään toimittajan työtä sekä päivä- että aikakauslehdissä ja toiminut muun muassa Teatteri-lehden päätoimittajana. Parikymmentä vuotta hän kirjoitti teatterikritiikkejä Kansan Uutisiin sekä Teatteri-lehteen. Hän on toiminut aikoinaan myös Suomen arvostelijain liiton hallituksessa.

Nykyään Anneli Kanto tunnetaan ennen kaikkea romaanikirjailijana, esimerkiksi teoksesta Veriruusut (2008), joka kuvaa punakaartin naisia Suomen sisällissodassa ja josta KOM-teatteri teki hienon näyttämötulkinnan vuonna 2018 (Veriruusut on katsottavissa Yle Areenassa vielä 3 kuukautta).

Kannon tuotantoon kuuluu näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia, lastenkirjoja ja historiallisia romaaneja, joista viimeisin, Rottien pyhimys, ilmestyi keväällä 2021.

Kirjoittamisen merkityksestä itselleen monipuolinen kirjailija toteaa tiiviisti: ”Kirjoittaminen on tapa olla maailmassa. Kirjoittamalla selvittää ajatuksiaan.”

Eniten sain kiittävää palautetta ja kommentteja, kun kirjoitin pannukakusta.

Uudesta kolumnipestistä Kanto toteaa:

”Minulla on takana pitkä journalistinen ura ja teatterikritiikkejä tein toistakymmentä vuotta, joten kolumnien rakenteleminen on mieluista. Journalisti on aina journalisti. Tosin on hankalaa sisällyttää kolumniin asiaa ja aihetta niin, että sen viitsii lukeakin. Aiempi kokemus kolumnistina ei ole kovin rohkaiseva. Eniten sain kiittävää palautetta ja kommentteja, kun kirjoitin pannukakusta.

• • •

Syksyn toinen Kritiikin Uutisten kolumnisti Erkka Mykkänen tiivistää kirjoittamisen merkityksen näin: ”Kirjoittaminen on ajattelun tallettamista merkkeihin. Ensimmäisessä versiossa, jotta ymmärtäisi itseään, ja toisessa, jotta muutkin.”

32-vuotiasta Mykkästä arveluttaa tällä hetkellä oma kirjailijastatuksensa.

”Seuraavaa kirjaani olen kirjoittanut nyt kolme vuotta, eikä se näytä valmistuvan. Sanon opiskelijoilleni, että kolme vuotta on lyhyt aika, mutta en taida uskoa sitä itse.”

Erkka Mykkänen. Kuva: Emilia Kangasluoma

”Niinpä ensimmäinen kolumnini käsittelee identiteettien ja roolien tarjoamaa merkitystä kulttuurikentällä. Olenko enää kirjailija, jos minulta ei tule kirjaa? Ja jos en, niin kuka sitten olen?”

Mykkänen kertoo mieluisimman työnsä olevan tällä hetkellä Kirjoittamisesta-podcast, jonka hän toivoo innostavan ja lohduttavan kirjoittavia ihmisiä.

”Kirja-arvioita aloin kirjoittaa Helsingin Sanomiin 21-vuotiaana kirjallisuuden opiskelijana. Homma piti lopettaa muutaman vuoden jälkeen. Työ tuntui sitä kyynisemmältä mitä useampaan kirjailijaan tutustuin henkilökohtaisesti”, hän toteaa.

Erkka Mykkänen on opettanut kirjoittamista muun muassa Laajasalon opistossa. Tällä hetkellä hän opettaa enimmäkseen freelancerina, ja tekee Laajasaloon vierailuita.

Mykkänen antaa pikakurssin siitä, mistä syntyy hyvä kirjoitus: ”Hyvässä tekstissä outo mutta tunnistettava ongelma ratkeaa yllättävästi mutta uskottavasti.”

• • •

Hyvässä tekstissä outo mutta tunnistettava ongelma ratkeaa yllättävästi mutta uskottavasti.

Kolumnien kirjoittaminen on Mykkäselle iloinen haaste:

”Rakastan muotoja ja merkkimääriä, sillä rajoitteet vapauttavat luovuuden. Kolumni tarjoaa julkisen mahdollisuuden ilmaista punnittu ajatusrakennelma, joka yksityisessä pohdiskelussa uhkaisi jäädä keskeneräiseksi.”

Anneli Kanto toteaa, ettei vielä tiedä tulevien kolumniensa aiheita, mutta tulee todennäköisesti peilaamaan niissä pitkähköä kokemustaan valtion kirjallisuustoimikunnassa toimimisesta sekä teatterikiinnostustaan.

”Taide ja kulttuuri yhteiskunnallisen toiminnan osana sekä taiteen rahoitus kiinnostaa minua.”

Ensimmäisessä kolumnissaan Kanto kirjoittaa taiteesta arvona: taidetta tehdään ei hyödyn vaan taiteen itsensä vuoksi. Kanto toteaa tekstissään, että Talous, Hyveellisyys ja Hyöty ovat Zeuksen, Heran tai Athenen sijasta ne jumalat joita nykypäivä tottelee. Mikä siis neuvoksi?

”Kaksoisstrategia. Toisaalta pitää jankuttaa aina ja kaikkialla, että taide on myös taloudellista toimintaa, siinä liikkuu raha, se on hyödyllistä ja se työllistää. Toisaalta pitää jyrkästi torjua yritykset ulkoapäin vaikuttaa taiteen sisältöön ja muotoon. ”

Kirjoittaja on Kritiikin Uutisten päätoimittaja.