Tämä on Kritiikin Uutisten ensimmäinen uutiskirje. Kausittaisessa kirjeessä kootaan yhteen lehden ajankohtaisia puheenaiheita ja artikkelitarjontaa.
• • •
Yliopistollinen taiteentutkimus kurimuksessa
Kun koronapandemiasta tuli Suomessa todellisuutta keväällä 2020, alkoi lehdistö kiinnostua myös kirjallisuudesta. Ruttoajan eristykseen pohjaava Giovanni Boccaccion Decamerone kaivettiin esiin kirjahyllyjen sopukoista. Kirjastot tarjosivat ei-oota Albert Camus’n Rutosta tai vaikkapa Thomas Mannin teoksesta Kuolema Venetsiassa. Kirjallisuusklassikot olivatkin jälleen ajankohtaisia.
Samaan aikaan yliopistollinen taiteentutkimus, ja kirjallisuudentutkimus sen olennaisena osana, on joutunut jatkamaan kärvistelyään rahoituksen puutteessa. Ja tätä on jatkunut jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Helsingin yliopistossa taiteentutkimus on näivetetty rahoitusleikkausten ja yliopistollisen autonomian vähittäisen hävittämisen myötä. Tutkimus on vähentynyt ja opetus on kärsinyt. Itsenäinen vapaa tutkimus on kuitenkin ehdoton edellytys kulttuuriselle elinvoimalle, jota maailmamme juurruttavien merkitysten kadossa välttämättä tarvitsee.
Helsingin yliopiston Pohjoismaisen kirjallisuuden dosentti ja yliopistonlehtori Kristina Malmio kirjoittaa tästä akuutista ongelmasta Kritiikin Uutisten tuoreessa julkaisussa: yliopistollisen tutkimuksen on oltava vapaata, sitä eivät saa määrätä kulloisetkin markkinataloustrendit tai valtionhallinnon tylyt laskurit, jotka eivät huomioi kulttuurinviljelyn syvää merkitystä yhteiskunnallisessa elämässä. Onko kyse päättäjien taidefientologiasta? Tiederabieksesta? Yliopistosokeudesta?
• • •
Taiteilijapalkka herättää kulttuurialalla ristiriitaisia ajatuksia
”Kulttuurin rahoitus Suomessa toimii täysin toisilla standardeilla kuin muun yhteiskunnan rahoitus”, toteaa Paula Tuovinen Kritiikin Uutisten haastattelussa Taiteen rahoituksen kokonaiskuva pahasti retuperällä. Siskotuulikki Toijonen haastatteli Taiteen edistämiskeskuksen johtajana nyt kolmatta vuotta toimivaa tanssitaiteilijaa, jonka tavoitteena on saada toteutetuksi valtion taiteilijapalkkajärjestelmä.
Tuovisen mielestä taiteilija-apurahamalli on aikansa elänyt, jopa nöyryyttävä. Taiteilijoiden tukemisessa pitäisikin siirtyä ansiotuloon apurahojen sijaan.
Sosiaalisessa mediassakin keskustelua herättänyt taiteilijapalkkaidea ei kuitenkaan ole kaikkien kulttuurialan toimijoiden mieleen. Esimerkiksi Kirjailijaliitossa taiteilijapalkkaidealle ei hurrata. Liiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen kommentoi Tuovisen ajatuksia Kritiikin Uutisille: Kirjailijaliitto takakenossa taiteilijapalkalle.
• • •
Kulttuuriala raivoissaan epäoikeudenmukaisesta koronakohtelusta
Kulttuuri- ja tapahtuma-ala Suomessa on joutunut kärsimään koronapandemian ja sen suojaksi säädettyjen rajoitusten takia viime vuoden maaliskuun puolivälistä lähtien aivan poikkeuksellisella tavalla. Mikään muu ala ei kohdannut niin paljon ja niin pitkäaikaisia rajoituksia, joiden myötä ammatillinen toiminta on estetty täysin.
Kesäkuun alussa näyttävään Mitta on täysi! -suurmielenosoitukseen eduskuntatalon edessä osallistui tuhansia ihmisiä. Tämän mielenosoituksen yhteydessä annettiin MITTA ON TÄYSI – Kulttuuri- ja tapahtuma-alan julkilausuma, jonka allekirjoittajina oli suuri joukko suomalaisia kulttuurialan järjestöjä ja laitoksia. Suomen arvostelijain liitto SARV julkaisi toukokuussa runsaan kolmenkymmenen taidealan järjestön kanssa myös yhteisen kannanoton Elvytystä kulttuurialalle!
Viisas politiikka satsaisi Suomessa kulttuurialaan tulevaisuusinvestointeina. Nyt uhkaakin käydä näköalattomasti täysin päinvastoin. Marja-Terttu Kivirinta kirjoittaa kolumnissaan Luova ala liikehtii kulttuurialan tyytymättömyydestä Suomessa harjoitettuun korona-ajan politiikkaan.
• • •
Lisää Kritiikin Uutisia
FANTASMAGORIAN lumemaailman loivat maailmannäyttelyt, ylellisyysliikkeiden reunustamat kauppakäytävät ja keinovalon tuottamat harhanäyt. Nykyisessä kapitalistisen ajattelun hegemoniassa fantasmagoria tarjoaa totuuden jälkeiselle ajalle ja oman edun tavoittelulle yhä uutta käyttövoimaa. Juha Drufva kirjoittaa Fantasmagoria-ilmiön historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Kolmiosaisen Fantasmagorianlumeen jäljillä -esseesarjan kaksi ensimmäistä osaa on ilmestynyt: Maailmannäyttelyt, kauppakäytävät, keinovalon harhanäyt & Kapitalismi tarjoilee loputtomaan epätoivoon iloa ja vauhdin liukurataa.
RUNOUDESTA on tullut olennainen estraditaiteen muoto lavarunousbuumin siivittämänä, mutta runot ovat myös videotaiteen muoto, jota määritelmät pakenevat. ”Jopa kilpailujen tuomarit kokevat haasteelliseksi luokitella onko kyseessä runovideo vai videoruno, sillä moni teos jää niiden välimaastoon eikä rajaa ole helppo vetää”, kirjoittaa runoileva tietokirjailija, pedagogi ja kasvatustieteilijä Riika Helle-Kotka esseessään Digitaalinen poetiikka tuulikaapissa.
KRITIIKIN KANNUKSIA on jaettu SARV:ssa nyt 60 vuoden ajan nuorille lahjakkaille taiteilijoille. Tänä vuonna SARV myönsi Kritiikin Kannukset kapellimestari Emilia Hovingille. Hoving kertoo Marissa Mehrin haastattelussa Musiikki kantaa, kuinka hän tiesi orkesterin eteen astuessaan, että tämä on hänen juttunsa. Pianoa, klarinettia ja selloa soittavalle Hovingille orkesteri on instrumenteista rakkain. Juhlavuotta viettävän palkinnon historiaan puolestaan sukelsi Ville Hänninen haastattelussaan Rengon jumala. Vuonna 1989 Kritiikin Kannukset myönnettiin 17-vuotiaalle sarjakuvapiirtäjä Sami Toivoselle. Palkinto antoi hänen uralleen ja elämälleen suunnan. Nykyään Toivonen on tunnettu Tatu ja Patu -lastenkirjoista.
SUOMALAINEN RADIOKRITIIKKI ei olisi sama ilman Sampsa Oinaalaa. Olisiko sitä edes olemassa päivälehdissä ilman häntä? ”Korpikriitikko” Sampsa Oinaala Siskotuulikki Toijosen haastattelussa: Kritiikeissään Sampsa Oinaala tarttuu kuulijan käteen kutsuen radion äärelle.
SYVÄSUKELLUS sananvapausjärjestö PENin maailmaan! Toimittaja ja kriitikko Elisabeth Nordgren halusi muuttaa maailmaa ja toimi pitkään Hufvudstadsbladetin kriitikonuransa ohella myös PENin luottamustoimissa. Iida Simes haastatteli Nordgrenia Kritiikin Uutisiin: Väsymätön sananvapauden puolustaja.
PARNASSON tuottaja Karo Hämäläinen nosti esiin kirjoituksessaan Hämmentäviä yhtäläisyyksiä suosikkikirjailijoiden sanavalinnoissa (Suomen kuvalehti, 3.6.2021) kuinka Katja Ketun romaanista Yöperhonen löytyi useita sanatarkkoja yhtäläisyyksiä Helena Sinervon runoteokseen Avaruusruusuja. Hämäläinen haastatteli molempia osapuolia, mutta samankaltaisuudet sekä koko juttutyyppi jäivät mietityttämään kirjallisuudentutkija ja kriitikko-kirjailija Sanna Nyqvistiä, joka jatkoi pohdintaa ja analysoi perusteellisesti juttutyyppiin liittyvät merkitysulottuvuudet Kritiikin Uutisten kommentissaan Miksi kiistat kirjallisista lainoista eivät ratkea?
Kritiikin Uutiset toivottaa näillä eväin syventäviä lukuhetkiä ja kaunista kesää!
0
0