Sami Toivonen sai Kritiikin Kannukset 17-vuotiaana. Palkinto antoi hänen uralleen ja elämälleen suunnan.
Kritiikin Kannukset -palkinto jaetaan huhtikuussa 60. kerran. Palkinnon jakaa Suomen arvostelijain liitto, ja se myönnetään ”vuoden aikana tapahtuneesta taiteellisesta läpimurrosta”.
Tämä on itsessään jossain määrin keskustelunalainen muotoilu, jonka jokainen lautakunta on ensimmäiseksi joutunut määrittelemään: mitä ”taiteellinen läpimurto” tarkoittaa, miten se näkyy kullakin alalla käytännössä ja millaisin tavoin kunakin vuonna?
Niinpä palkinnossa on aina heijastunut nimenomaan ajan henki. 1960–70-lukujen taitteessa esimerkiksi palkittiin Risto Jarva, Kalle Holmberg ja Jouko Turkka oman aikansa ääninä.
Perinteisten taidemuotojen rinnalla on miltei palkinnon alkuajoista lähtien haluttu nostaa esiin myös pieniä tai taidekritiikin näkökulmasta uusia aloja. Ajatus on kenties vain vahvistunut viime vuosikymmeninä, kun taidekenttä on hajanaistunut.
Palkinnossa on aina heijastunut nimenomaan ajan henki.
Sarjakuvataiteilija sai palkinnon ensimmäistä kertaa vuonna 1989. Taiteenlajina sarjakuva on suhteellisen nuori, ja esimerkiksi Helsingin Sanomat alkoi kirjoittaa säännöllisesti sarjakuvakritiikkejä vasta 1980-luvulla.
Sarjakuvalla olikin tuolloin selvä momentum, minkä Kannus-lautakunta tiedosti. Palkintoperusteet alkoivat näin: ”Sami Toivonen (s. 1971) edustaa taidekentässämme valitettavan vähälle huomiolle jäänyttä alaa eli sarjakuvaa. Sarjakuvat ovat elävä ja dynaaminen kulttuuriala, joka juuri 80-luvulla on Suomessa noussut nuorten tekijöiden ansiosta laadukkaaseen kukoistukseensa.”
Myös palkinnon tuona vuonna saama huomio oli suuri. Toivonen pääsi molempiin tv-uutisiin, kahdesti Helsingin Sanomiin ja useissa muissakin sanomalehdissä oli isoja juttuja.
Hämeen Rengossa vanhempien luona asuneelle Toivoselle itselleen palkinto oli vähintäänkin yllätys.
– Kun sain sen, olin vajaan viikon päässä täysi-ikäisyydestäni ja kävin lukiota. Silloisessa kalenterissani on ollut alun perin merkintä ”RUOTSIN KOE”, jonka olen yliviivannut ja kirjoittanut alle ”KRITIIKIN KANNUKSET”.
Toivonen löi itsensä läpi raadin toimintakauden 1988–89 aikana muun muassa Klooni-omakustannelehdellä sekä sarjakuvilla Suureen Kurpitsaan, Kannukseen ja Kemin sarjakuvakilpailun palkittujen albumiin. Hän piirsi ja julkaisi itseoppineen raivolla.
– Ei Rengossa mitään tekemistä nuorelle ollut. Minä vain piirsin vintillä ja välillä larppasin kavereiden kanssa. Käytin tekniikan ja kerronnan opetteluun kaiken aikani. Ruotsalaisen Joakim Pirisen esimerkki kannusti, että välineellä voi tehdä mitä vain.
Toivosen mukaan hänet palkittiin sattumalta. Suomalainen sarjakuva teki läpimurtoaan ja haki arvostusta taiteenalana.
– Satuin otolliseen ikkunaan ja olin jo saanut vähän huomiota. Lautakunnassa sattuivat olemaan Toni Jerrman ja puheenjohtajana Tuva Korsström, jotka olivat molemmat hyvin sarjakuvamyönteisiä. Palkinnon olisi voinut yhtä hyvin saada joku muukin.
Palkintomatka Rengolta Helsinkiin ja itse tilaisuus kuumottivat nuorta Toivosta.
– Naamalihakseni eivät toimineet, kun jännitti niin paljon. Mutta ihan lapsihan minä vasta olin. Palkitsemisen jälkeen kuitenkin julistin itsevarmasti sarjakuvan ilosanomaa. Olin lukenut Sarjainfo-lehden tarkkaan ja tiesin oikeat argumentit 17-vuotiaan innokkuudella ja viisaudella.
Rengossa Toivosen palkinto noteerattiin näyttävästi. Kuntapoliitikot kutsuivat hänet kahville kirjastoon. Paikallislehti kirjoitti: ”Kunnanjohtaja myönsi rahakasta kirjekuorta ojentaessaan, että omakotitalon lahjoitukseen kunnalla ei ole valitettavasti varaa, koko joukon paperia ja kyniä kunnanjohtaja arveli Samin kuitenkin kuluttavan.”
– Sitten kuvasin heille sarjakuvan lainalaisuuksia piirtämällä servettiin. Onpa innokas poika, he taisivat miettiä…
– Hämeen Sanomien haastattelijalle kehuin, että sarjakuva on taloudellinen väline, joka antaa mahdollisuuden olla kuin jumala, joka luo omia maailmojaan. Lehden otsikko ”Olen jumala” oli ehkä vähän pollea! Eli nousihan se palkinto päähän joo…
Ei Rengossa mitään tekemistä nuorelle ollut. Minä vain piirsin vintillä.
Palkinnon kannustamana Toivonen haki lukion jälkeen Lahden Muotoiluinstituuttiin.
– Ajattelin, että niinpä vain huristan kouluun sisään taitoineni. Jälkikäteen kuulin, että sisäänpääsyni oli tipalla. Koulussa oltiin mietitty, tahdonkohan enää vastaanottaa opetusta ja ovatko maneerini jo muotoutuneet. Olin jo pilalla! Onneksi kokeessa oli logotehtävä, joka osoitti, että osaan muutakin kuin piirtää kuvia.
– Jollen olisi onnistunut logossa, en olisi päässyt Muotoiluinstituuttiin. Siinä tapauksessa en olisi tavannut puolisoani Ainoa [Havukainen], jonka kanssa olen nyt tehnyt parikymmenvuotisen uran lastenkirjojen kuten Tatun ja Patun ja sarjakuvienkin parissa. Aino oli paria vuotta ylemmällä kurssilla emmekä olisi muuten ehkä kohdanneet samanlaisissa merkeissä. Välillä elämä tuntuu valtavalta joukolta sattumia.
Kirjoittaja on sarjakuvakriitikko ja kuulunut Kritiikin Kannukset -lautakuntaan useaan otteeseen.
Kritiikin Kannusten saajat 1962–2020
1962 kapellimestari Jorma Panula
1963 ohjaaja Ralf Långbacka
1964 säveltäjä Kari Rydman
1965 kirjailija Eino Säisä
1966 ohjaaja Risto Jarva
1967 ohjaaja Kalle Holmberg ja lavastaja Kari Liila
1968 kuvataiteilija Kimmo Pyykkö
1969 ohjaaja Timo Bergholm
1970 ohjaaja Jouko Turkka
1971 Iso mies ja keijukainen -levytyöryhmä
1972 kuvaaja, ohjaaja Lasse Naukkarinen
1973 säveltäjä Ilpo Saastamoinen
1974 kuvataiteilija Riitta Nelimarkka
1975 ohjaaja Pekka Milonoff
1976 tanssija Ulrika Hallberg
1977 ohjaaja Timo Linnasalo
1978 ohjaaja Arto af Hällström
1979 Eurooppalainen Odysseia -kuunnelmatyöryhmä
1980 valokuvaaja Pentti Sammallahti
1981 kuvataiteilija Marjatta Tapiola
1982 säveltäjä Jouni Kaipainen
1983 näyttelijä Kari Väänänen
1984 kirjailija Olli Jalonen
1985 kuvataiteilija Maaria Wirkkala
1986 klarinetisti Kari Kriikku
1987 äänitaiteilija Juhani Liimatainen
1988 kuvataiteilija Mox Mäkelä
1989 sarjakuvataiteilija Sami Toivonen
1990 Rahkonen-radioteostyöryhmä
1991 kuvataiteilija Marjatta Oja
1992 kuvittaja Julia Vuori
1993 tanssiryhmä Suomussalmi-ryhmä
1994 näyttelijä Martti Suosalo
1995 kirjailija Juha Lehtola
1996 ohjaaja-käsikirjoittajat Susanna Helke ja Virpi Suutari
1997 kääntäjä Jukka-Pekka Pajunen
1998 urkuri Håkan Wikman
1999 säveltäjä Tuomas Kantelinen
2000 kuvataiteilija Sándor Vály
2001 runoilija Johanna Venho
2002 kuvataiteilija Salla Tykkä
2003 jazzyhtye U-Street All Stars
2004 sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen
2005 säveltäjä, muusikko Taito Hoffrén
2006 näytelmäkirjailija, dramaturgi Anna Krogerus
2007 ohjaaja-käsikirjoittaja Pauliina Feodoroff
2008 tanssija-koreografi Eeva Muilu
2009 elokuvaohjaaja Jukka-Pekka Valkeapää
2010 runoilija Timo Harju
2011 nukketeatteriohjaaja Merja Pöyhönen
2012 arkkitehdit Selina Anttinen ja Vesa Oiva
2013 saksofonisti Linda Fredriksson
2014 koreografi Elina Pirinen
2015 tanssija Ima Iduozee
2016 taiteilijaryhmä Suohpanterror
2017 muusikko Maija Kauhanen
2018 taiteilijaryhmä Honkasalo-Niemi-Virtanen, kuvataiteilija Felicia Honkasalo, kuvataiteilija ja trumpetisti Akuliina Niemi sekä dramaturgi Sinna Virtanen
2019 dramaturgi, näytelmäkirjailija Ilja Lehtinen
2020 sarjakuvataiteilija Juliana Hyrri