Vuosi 2021. Suomi on ollut kiinni jo monta kuukautta ja tilanne jatkuu. Mutta kauppakeskukset ovat auki ja taustamusiikki, musakki, soi.
Kiinni on erityisesti Suomen kulttuurielämä. Sitä ei auta se, että tavaratalot ovat auki, tavaraa myydään ja ostetaan. Ei auta sekään, että kapakat ovat auki, tuopit täyttyvät. Kaupatkin ovat auki, osa 24/24h vuorokaudessa.
Sillä mikä auttaa pandemian torjunnassa, jos turvaväleistä ja maskeista ei välitetä? Käsidesiä saattaa olla tarjolla, jos sen löytää jostakin. Näin on ainakin pääkaupunkiseudulla, Helsingissä ja sen ympäristössä.
• • •
Taidemuseot ovat kiinni. Teatterit ovat kiinni, esityksiä ei ole. Yleisö ei pääse musiikkisaleihin ja klubeille, konsertteja ei järjestetä. Ei se mitään kulttuurielämää ole. Eikä osoitus kulttuurinrakkaudesta. Striimit eivät korvaa eläviä esityksiä. Suljettuja näyttelyjä ei voi kokea verkosta. Sillä kuvataide täytyy voida nähdä ja kokea paikan päällä.
Taide ja kulttuurielämä pitää kokea sen keskellä läsnä olevana, musiikki, teatteri ja tanssi tässä ja nyt. Olla samassa tilassa laulajien, soittajien, näyttelijöiden ja tanssijoiden kanssa. Olla hetki hetkeltä tilassa äänen sisällä, mukana kuvassa.
Taide ja kulttuurielämä pitää kokea sen keskellä läsnä olevana.
Tiedän. Pandemia. Korona on vakava, vaikeasti hallinnoitava virus. Lähes koko maapallolla, ei ainoastaan Suomessa. En tietenkään halua sairastua. Tiedän. Toista ihmistä ei voi koskettaa nyt, eikä päästää lähelleen.
Tiedän myös. Tämä on iso poliittinen kysymys. Suomessa sen positiiviset ratkaisut oppositio yrittää omia ennen pitkää tavalla tai toisella, ainakin mielikuvina paremmasta, ellei Suomen hallitus tee nyt nopeasti jotakin. Tartuntatautilaki uusiksi?
• • •
Taide-elämässä on kuitenkin porsaanreikänsä. Taidegalleriat ovat auki, Helsingissä jo myös muut yksityiset näyttelypaikat ja museot. Sen sijaan kiinni ovat Kansallisgalleria Ateneumeineen ja muine museoineen sekä pääkaupunkiseudun eri kaupunkien hallinnoimat taidemuseot ja muut museot.
Laki ei ole kaikille sama. Kauppakeskus ei ole julkista tilaa, kuten ei ole myöskään yksityinen museo. Sen sijaan Kansallisgalleria on julkinen tila samoin kuin Musiikkitalo.
Laki ei ole sama myöskään monille yksityisille ihmisille, taiteen harjoittajille, esittäville taiteilijoille, muille esiintyjille, konsertti-, teatteri- ja musiikkiesitysten järjestäjille ja niille tuhansille muille, joita nämä esitykset työllistävät. Koronarajoitukset vievät elinkeinon heiltä.
Taloudellinen ahdinko on monen kohdalla todella suuri nyt. Esiintyvä taiteilija ei ole silti työtön, vaikka hänellä ei ole työtä. Hän ei voi saada työttömyyskorvausta.
Miten on tarkoitus korvata kulttuurialan ja tapahtumajärjestäjien lähes kaikkia elinkeinoja koskevat valtavat menetykset?
• • •
Pelkillä striimeillä ei elä kukaan, eivät muusikot, sen kummemmin kuin muutkaan.
Esiintyvät taiteilijat ja tapahtumajärjestäjät ovat epätoivoisia. Jotkut heistä raivoissaan. Kesä on tulossa, festivaaleja suunnitellaan. Onko se kaikki turhaa kallista työtä? Myös peruminen maksaa.
Esiintyvillä taiteilijoilla ja tapahtumajärjestäjillä on äänekkäänsä, hallituksen suuntaan kailottavat kellokallensa. Eräs vaati jo kirveelle töitä. Yleisön edustajana minä haluan päästä elävän musiikin konserttiin, teatteriin ja oopperaan.
Eivät minua auta kahdesti siirtyneen ja sittemmin peruuntuneen Wagnerin Ring-oopperan eri osien esityksiin käyttämäni lippurahat, jotka ovat nyt jossakin Kansallisoopperan tilillä. Se ei auta enää valmiiksi harjoitettujen Wagner-esitysten kokemiseen joskus tulevaisuudessa.
Olla hetki hetkeltä tilassa äänen sisällä, mukana kuvassa.
Koko pandemian ja koronakaranteenin ajan turvallisimmat paikat ovat olleet minun kokemuksellani Ateneum, Kiasma, HAM, Musiikkitalo, KOM- tai Kansallisteatteri. Missään ei ole valvottu turvavälejä, maskeja, käsien pesua ja käsidesiä yhtä tehokkaasti kuin niissä. Ei yhdessäkään kaupassa tai kauppakeskuksessa tai kapakassa.
Pitäisikö Suomi sulkea koko maaliskuuksi, siirtää kunnallisvaalit tulevaisuuteen! Ja avata kaikki taas kesäksi. Olisiko se ratkaisu pandemialle? Avatkaa museot, konserttisalit ja teatterit!!!
Kirjoittaja on kulttuuria laajasti harrastava taidekriitikko, joka kulkee HSL:n lähijunissa miltei päivittäin, maski kasvoillaan.