Suomen arvostelijain liiton toiminnanjohtaja Riikka Laczak aloitti pestissään tasan kymmenen vuotta sitten. Kriitikkouden ytimessä on asiantuntijuus, SARVin toiminnassa kollegiaalisuus ja ammatillisuuden edistäminen, hän kiteyttää.

Ei ihan tavallinen hetki pyöreille vuosille. Riikka Laczakilla tulee tammikuussa täyteen kymmenen vuotta Suomen arvostelijain liiton toiminnanjohtajana, tilanteessa, jossa SARVin 70-vuotisjuhlavuosi on poikkeusoloista huolimatta onnellisesti takana. Koronapandemian luoma epävarmuus jatkuu edelleen, mutta SARV on uuden ja hienon äärellä: liiton yksi kaikkien aikojen kunnianhimoisimmista hankkeista, Koneen Säätiön rahoittama kolmivuotinen Kritiikki näkyy! käynnistyi loppusyksystä 2020 ja etenee suunnitellusti Laczakin, projektikoordinaattori Maaria Ylikankaan ja SARVin puheenjohtajan Maria Säkön luotsaamana.

Koronatilanne veti maton viime keväälle suunniteltujen SARVin 70-vuotisjuhlallisuuksien alta, mutta lopulta juhlavuoden saldo oli itse asiassa odotettua runsaampi. Se oli osoitus liiton kyvystä reagoida nopeasti tilanteeseen ja auttaa myös muita.

”Keväällä työmäärä hetkeksi tuplaantui, kun ensin piti perua kaikki juhlavuoden tapahtumat ja sitten yrittää korvata ja siirtää niitä”, Riikka Laczak kertoo. Jo edellisenä vuonna pitkälle valmisteltu juhlavuosikirja Kritiikin ääniä julkaistiin keväällä, joskin se jäi ilman julkkareitaan, ja syksyllä rajoitusten höllentyessä oli jälleen mahdollista järjestää tapahtumia osittain livenä, osittain striimattuna. Liitto ei kuitenkaan tyytynyt tähän.

”Meidän piti reagoida, kun kriitikoilta lähti työt alta, eivätkä he aluksi saaneet korona-apurahoja. Keksimme juttusarjan työllistämään ihmisiä, ja nopeasti saatiin myös järjestettyä oma korona-apurahahaku”, hän kertoo. Pelkän juhlavuosiblogin sijaan julkaistiin lopulta laaja sarja blogeja, esseitä ja podcasteja.

Pandemia-ajalta karttunutta oppia livestriimausten toteuttamisesta tullaan käyttämään jatkossakin, Laczak uskoo. Valtakunnalliselle järjestölle sillä on saavuttavuuden kannalta tärkeä merkitys.

”Koronasta huolimatta juhlavuodesta jäi positiivinen olo. Yhdessä tekeminen tuli tärkeänä esiin.” Yhdessä oli myös juhlavuoden teemana. ”Se on järjestö- ja yhdistystoiminnan ytimessä. Että liitytään yhteen ja vaikutetaan yhdessä.”

Löytöretkiä kulttuuriin

Kun Riikka Laczak kymmenen vuotta sitten tuli SARVin työhaastatteluun, ei hänellä ollut aavistustakaan, että edessä olisi näin pitkä ja sitoutunut työsuhde.

”Ajattelin vain, että tämä voisi olla kiinnostavaa”, hän naurahtaa. ”Onneksi päätin hakea ja pääsin aloittamaan työssä! Tämä on itsen näköistä työtä, sillä lähtökohtaisesti minua kiinnostaa juuri monialaisuus ja -taiteisuus.”

Laczak valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan taidehistoria, mutta kertoo päätyneensä aineen pariin sivupolkujen kautta. Hän opiskeli myös viestintää, museologiaa ja muita taiteiden ja kulttuurien tutkimuksen aineita sekä suoritti erillisopinnot kauppakorkeakoulussa. Nuorempana hän harrasti niin taidekoulua, tanssia kuin musiikkiakin, ja ennen yliopistoaikaa opintoja kertyi myös Muotoiluinstituutista.

SARVin kevätkokouksessa Cirkossa 2018. Kuva: Jouni Viitala

”Nämä ovat olleet tällaisia löytöretkiä, mutta taustalla on aina ollut kiinnostus kulttuuriin”, hän tiivistää.

Tällä hetkellä Laczak on kulttuurielämän aitiopaikalla liitossa, joka edustaa kriitikoiden työn kautta suomalaista kulttuurikenttää kokonaisvaltaisesti. Juuri työskentely taiteiden solmukohdassa innostaa Laczakia: yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden kanssa, mielenkiintoiset kohtaamiset ja jatkuva uuden oppiminen.

Vaikka hänen tehtävänsä toiminnanjohtajana ja SARVin ainoana kokopäivätyöntekijänä on pohjimmiltaan hyvin itsenäistä työtä, kollegiaalisuus on läsnä kaikessa. Laczak nauttii tästä yhdistelmästä.

”Tapaan valtavasti ihmisiä, se on kaiken suola. Suomi on siitä kiinnostava maa, että täällä on paljon kulttuurin alan asiantuntijoita – aina löytyy joku, joka tietää kaiken jostain marginaalisestakin aiheesta.”

Itsenäistä työtä yhdessä

Yhteistyön muodoista keskeisin on luonnollisesti toiminnanjohtajan työskentely SARVin hallituksen kanssa. Työssä korostuu pitkäjänteisyys, sillä tapahtumia ja hankkeita suunnitellaan reilussa etukenossa.

”Jalat maassa ja asiat edellä -asenteella suhtaudun sitten arkirutiineihin”, hän luonnehtii. Toiminnanjohtajan perustyötä ovat viestintä ja tiedotus sekä yhteyksien ylläpitäminen jäsenistöön, asiantuntijoihin ja yhteistyökumppaneihin. Hän myös vastaa koko taloudenpidosta yhteistyössä hallituksen kanssa.

Toiminnanjohtajan perustyötä ovat viestintä ja tiedotus sekä yhteyksien ylläpitäminen jäsenistöön, asiantuntijoihin ja yhteistyökumppaneihin.

Tapahtumatuotanto on SARVissa keskeistä, koska liitto järjestää vuosittain koulutuksia, keskustelutilaisuuksia, luentoja ja muita tapahtumia. Tässäkään toiminnanjohtaja ei ole yksin.

”Viime vuonna tehty koulutuskysely ohjaa suoraan tämän vuoden koulutusten suunnittelua”, Laczak ottaa esimerkin.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Riikka Laczak tuo esiin edunvalvonta- ja vaikuttamistyön. Se on erottamaton osa järjestötoimintaa.

”Tehdystä työstä pitää saada asianmukainen palkka”, toiminnanjohtaja kiteyttää. Se tarkoittaa neuvotteluihin osallistumista ja kannanottoja tärkeiksi koetuista aiheista. Esimerkiksi hiljattain SARV otti kantaa Oulun teatterin rahoituksen leikkaamista vastaan, ja avoin kirje Oulun kaupunginvaltuustolle sai laajalti näkyvyyttä.

Vaikuttamista on myös SARVin edustajien työ erilaisissa palkintolautakunnissa. SARV itse jakaa Kritiikin Kannukset ja Kritiikin punnukset -tunnustuksia.

”On tärkeää, että ollaan asiantuntijoina vaikuttamassa kulttuurikentällä. Lautakuntatyöskentely voi myös olla hyvin antoisaa”, Laczak sanoo.

Kritiikki on osa kulttuurikeskustelua

Laczak on seurannut kymmenen vuoden ajan taidekritiikkiä ja Suomen kulttuurikenttää lähietäisyydeltä. Mikä on muuttunut?

”On yleinen harhaluulo, että vain kriitikot olisivat freelancereita”, hän muistuttaa. ”Freelanceriys koskee koko kulttuurialaa, ja ihmiset työskentelevät kaikkialla lyhyemmissä pätkissä. Työelämä on ylipäänsä pirstaloitunutta, ja ihmiset tekevät töitä usealle työnantajalle. Kriitikoita myös työskentelee laaja-alaisesti asiantuntijatehtävissä, esimerkiksi opettajina, toimittajina ja tutkijoina. Kun tulin SARViin, mietittiin mitä sitten tapahtuu, kun suuret ikäluokat eläköityvät. Mutta kriitikoiksi haluavia on yhä, jäsenhakemuksia tulee melko paljon. Se on hirveän hyvä asia.”

Freelanceriys koskee koko kulttuurialaa, ja ihmiset työskentelevät kaikkialla lyhyemmissä pätkissä.

Iänikuista kritiikin kriisiä toiminnanjohtaja ei toistele. Kulttuurikirjoittamisessa tapahtuu hänen mukaansa tällä hetkellä hienoja asioita.

”Taide etsii aina uusia muotoja, ikävinäkin aikoina. Se on minulle taiteen hienoimpia piirteitä. Se puskee läpi”, hän sanoo.

Laczak näkee kriitikon roolin osana kulttuurijournalismia ja kulttuurikeskustelua. Kriitikon osaaminen ei välttämättä ole yhdessä tekstilajissa, vaan se tulee esiin laajempana asiantuntijuutena ja vaikuttamisena.

”Näen yhtenä kritiikin keskeisenä merkityksenä sen, että asiantuntijat ottavat kulttuurikeskustelussa esiin näkökulmia, joita ei välttämättä muualta tulisi. Ihmiset, jotka hakeutuvat kriitikoiksi tuntevat alansa todella hyvin ja heillä on aina asiantuntemus taustalla.”

SARVin vahvuutena on monialaisuus, jolloin myös osallistuminen kulttuurikeskusteluun voi olla monipuolista. Laczak kokee, että jos SARV tai joku sen jaos ottaa kantaa, liittoa myös kuunnellaan. Siksi reagoiminen ei ole yhdentekevää.

Kymmenen vuoden aikana toiminnanjohtaja on myös nähnyt liiton toimintaedellytysten kehittyvän parempaan suuntaan.

”Kun puitteet ja rahoitus ovat kunnossa, päästään oikeasti kehittämään sitä, mitä haluamme tehdä. Kritiikki näkyy! -hanke on tästä hyvä esimerkki. Pitkäjänteinen työ alkaa tuottaa hedelmää”, Laczak iloitsee.

Kritiikki tulee lähelle

”Puheenjohtaja Maria Säkön kanssa meillä oli jo pitkään ollut visio, että haluaisimme toteuttaa ison hankkeen kritiikin kehittämiseksi ja näkyvyyden lisäämiseksi. On todella hienoa, että Koneen Säätiö lähti tähän mukaan, ja saimme projektikoordinaattoriksi kriitikko Maaria Ylikankaan.”

Toiminnanjohtaja Riikka Laczak. Kuva: Jouni Viitala

Kritiikki näkyy! -hanke on poikkeuksellisen monipuolinen, ja kolmessa vuodessa tulee tapahtumaan paljon. Avainsanoina ovat moniäänisyys ja paikallisuus. Koronapandemia suuntasi katseet lähelle, mutta alueellisuuden korostaminen oli hankkeen ytimessä jo ensimmäisissä ideoinneissa pari vuotta sitten.

Näiden tulokulmien kautta kritiikkiä pyritään jalkauttamaan lähemmäs ihmisiä, tuomaan se osaksi jokapäiväistä lukukokemusta ja samalla työllistetään kriitikoita. Toisin katsottu kritiikki -kirjoitussarja nostaa esiin marginalisoituja ääniä ja erilaisia vähemmistöjä sekä haastaa sitä, mitä kritiikillä tekstilajina tarkoitetaan.

Kritiikkiklinikka-vastaanottoajat tarjoavat matalan kynnyksen keskusteluhetkiä kriitikon kanssa verkossa tai vaikkapa lähikirjastossa. Myöhemmin etsitään uusia kritiikin muotoja myös performansseilla ja hyödyntämällä esimerkiksi räppärien ja tubettajien osaamista. Hankkeessa tullaan julkaisemaan kaksi käsikirjaa, jotka toimivat samalla myös SARVin vuosikirjoina. Jälkimmäisessä, hankkeen lopuksi julkaistavassa käsikirjassa kootaan yhteen hankkeen tuloksia ja tuodaan esille tutkimusta ja pohjoismaista yhteistyötä.

Hankkeen keskiössä on Lähikritiikki-konsepti, jossa tuodaan yhteen paikallislehtiä ja kriitikoita.

”Lehdet ovat olleet innoissaan tästä mahdollisuudesta”, Laczak kertoo. ”Lehti tarjoaa julkaisualustan ja hanke maksaa kriitikon palkkion. Kaikki lähikritiikit julkaistaan myös Kritiikki näkyy! -sivustolla, joten tämä tuo molemminpuolista näkyvyyttä.”

Tärkeää on, ettei hanke sanele, millainen taide on missäkin nostamisen arvoista, vaan lehdet ja kirjoittajat päättävät itse, mikä alueella kiinnostaa. Pieninkin teoin pyritään saamaan aikaan pysyviä vaikutuksia median sisällöissä, kriitikoiden roolissa ja kritiikin ilmenemismuodoissa.

Määrätietoinen työ kritiikin puolesta jatkuu. Riikka Laczak toivoo esimerkiksi uusia keinoja kriitikoiden työllistämiseksi. Kyse on myös freelancereiden oikeuksista laajemmin. Tähän myös kulttuurialaa kurittanut koronakriisi laajalti herätti.

”Olen toiveikas, että koronan myötä ihmiset huomaavat taiteen arvon voimavarana ja myös vakavasti otettavana elinkeinotoimintana. Kulttuuri ei ole pieni ala vaan työllistää valtavasti ihmisiä Suomessa. Lisäksi taide tuottaa merkityksiä ja hyvinvointia, joita ei voida rahassa mitata. Tämä ei ole idealismia, vaan realismia”, Laczak painottaa.

Kirjoittaja on helsinkiläinen musiikkitoimittaja ja runoilija.