Artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt  -lehdessä 1/1971.

Arvostelijain liiton jäsenet jakautuvat työsuhteensa kannalta kahteen pääryhmään. Toiseen kuuluvat lehtien, radion tms. palveluksessa olevat kulttuuritoimittajat, joilla on vakituinen toimi ja palkka. Toiseen ryhmään kuuluvat ns. free lancerit, jotka pää- tai sivutoimisesti tekevät juttuja kertapalkalla usein hyvinkin monelle työnantajalle. Tämän jutun aiheena ovat free lancer -arvostelijat ja heidän työoikeudellinen asemansa. Tämä koskee myös niitä, joilla on jokin muu päätoimi, mikäli free lancer -hommat ovat jatkuvia.

• • •

Vuosikymmenien mittaan työntekijän asemaa on pyritty parantamaan lainsäädännöllistä tietä säätämällä mm. työsopimuslaki, työehtosopimuslaki, vuosilomalaki, tapaturmavakuutuslaki sekä eri eläkelait. Näitä lakeja ei suinkaan ole säädetty samaan aikaan, ja siksi ne muodostavat jossakin määrin epäyhtenäisen, epäselvän ja jopa ristiriitaisen kokonaisuuden. Lakien sanamuoto ja sovellettavuus vaihtelevat. Lisäksi lainsäätäjä on olettanut, että kaikki työtätekevät ovat joko vakituisessa työssä ja leimaavat säännöllisesti kellokorttinsa tai sitten toimivat itsenäisinä yrittäjinä.

Lainsäätäjä on olettanut, että kaikki työtätekevät ovat joko vakituisessa työssä ja leimaavat säännöllisesti kellokorttinsa tai sitten toimivat itsenäisinä yrittäjinä.

Free lancer, joka tekee työtä toisten laskuun mutta omalla ajallaan ja samanaikaisesti eri työnantajille, on ollut näiden lakien kirjoittajalle tuntematon, ja siksi niiden soveltaminen tähän ammattiryhmään on hankalaa ja tulkinnanvaraista.

Yksi näissä laeissa esiintyvä avainkäsite on työsuhde. Työsuhteen olemassaolo takaa työntekijälle tiettyjä sosiaalisia etuja. Työsuhteesta tehdään joko kirjallinen tai suullinen työsopimus. Sen vastakohta on esimerkiksi kauppa, josta voidaan tehdä vaikkapa hankintasopimus. Jos työsuhdetta ei ole olemassa, silloin työntekijällä ei normaalisti ole myöskään oikeutta vuosilomakorvaukseen, TEL-eläkkeeseen jne. Usein on varsin tulkinnanvaraista, onko jokin työ tehty työsuhteessa vai ei.

• • •

Työsuhteen tärkeimpiä tunnusmerkkejä on, että työ on tehty toisen johdon ja valvonnan alaisena korvausta vastaan. Ryhtymättä tarkemmin pohtimaan näiden käsitteiden merkitystä toteaisin, että muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaikki Yleisradiolle tehty työ kuuluu työsuhteen piiriin (poikkeuksena esim. valmiin filmin myynti, käsikirjoitus jonka toteuttamiseen tekijä ei osallistu, satunnaiset haastattelut).

Lehtien kohdalla tilanne on monimutkaisempi. Karkeana sääntönä sanoisin, että jos avustaja omasta aloitteestaan vie lehteen jutun, kyseessä ei ole työsuhde. Jos taas kyseessä on tilattu juttu (esim. kirja- tai konserttiarvostelu) tai vakituinen avustajasuhde (esim. toimiminen lehden tv- tai elokuva-arvostelijana, vakituisena pakinoitsijana jne.) kyseessä on työsuhde.

Jos avustaja omasta aloitteestaan vie lehteen jutun, kyseessä ei ole työsuhde.

Lain mukaan työsuhdetta koskeva työsopimus on aina tehtävä kirjallisena, mikäli toinen osapuoli tätä vaatii. Toisaalta suullinen sopimus on aivan yhtä pätevä kuin kirjallinen, joskin riitatapauksissa sellainen on vaikeampi näyttää toteen. Tehtyä työsopimusta ei voida noin vain purkaa, esim. tilattu juttu on maksettava vaikka sitä ei käytettäisikään, mikäli se ei ole täysin ala-arvoinen, ja esim. tietyksi kaudeksi tehtyä avustajasopimusta ei voida kesken kaiken purkaa ilman osapuolen suostumusta. Nämä säädökset koskevat tietysti yhtä lailla työntekijää kuin työnantajaa.

• • •

Työsuhteessa oleva työntekijä on oikeutettu vuosilomaan tai vastaavaan rahalliseen korvaukseen, mikäli hän on kuukaudessa töissä vähintään 16 työpäivää (jolloin loma on 1½ vrk.), tai vuoden aikana yhtäjaksoisen työsopimuksen puitteissa vähintään 16 vrk. (lomakorvaus 6 %).

Avainsana on yhtäjaksoinen, tai ”yhdenjaksoinen” kuten lakitekstissä sanotaan. Jos esimerkiksi lehti tekee arvostelijan kanssa sopimuksen, että tämä kirjoittaa puolen vuoden ajan kerran viikossa pakinan lehteen, kysymyksessä on käsittääkseni yhtäjaksoinen työsuhde, josta seuraa oikeus vuosilomakorvaukseen. Vastaavasti Yleisradio on ryhtynyt maksamaan sarjaohjelmien tekijöille lomakorvauksia. Vaikeutena on rajan vetäminen, koska on vaikea sanoa kuinka monta työpäivää vastaa ohjelmasarjan osa, jota valmistellaan kauan, tehdään studiossa puoli päivää ja josta saadaan esim. 500 mk, mikä vastaa ehkä toimittajan viikkopalkkaa.

Useimmiten kuitenkin arvostelija tekee lehteen tai radioon vuoden mittaan lukuisia eri juttuja, joista aina sovitaan erikseen. Työnantajapuolelta on väitetty, että kyseessä ei ole yhtäjaksoinen työsuhde, vaan useita erillisiä työsuhteita, jolloin vuosilomakorvausta ei tarvitsisi maksaa.

Toisaalta voidaan väittää, että tällaisesta jatkuvasta avustajasuhteesta tosiasiassa syntyy yhtäjaksoinen työsuhde, varsinkin jos työntekijä on ns. ”vakituinen avustaja” ja saa siitä huomattavan osan tuloistaan. Muusikkojen liitto käy parhaillaan tällaisesta tapauksesta oikeutta Yleisradion kanssa, ja jutun päätös tulee muodostumaan eräänlaiseksi ennakkotapaukseksi. Vastaavia ennakkotapauksia tarvittaisiin myös lehdistöstä.

• • •

Työntekijäin eläkelain (TEL) alaisuuteen kuuluu jokainen työntekijä, joka on yhtäjaksoisesti työsuhteessa vähintään kuukauden ajan ja ansaitsee kuukaudessa tietyn minimisumman, joka on noin 275 mk. Free lancerien osalta tässäkin on vaikeutena työsuhteen yhtäjaksoisuuden selvittäminen. Esimerkiksi Yleisradio on suostunut maksamaan ainakin sarjaohjelmien tekijöistä TEL-maksun. Katsoisin kuitenkin, että säännöllistä avustajasuhdetta on pidettävä yhtäjaksoisena työsuhteena. Käytännössä TEL:n piiriin kuuluminen merkitsee sitä, että työnantaja maksaa eläkemaksun ja työntekijä saa suuremman eläkkeen tultuaan työkyvyttömäksi tai eläkeikään.

Säännöllistä avustajasuhdetta on pidettävä yhtäjaksoisena työsuhteena.

Vuosilomakorvauksia koskevat riidat on ratkaistava oikeudessa, ja oikeus korvaukseen vanhenee seuraavan vuoden loppuun mennessä. TEL-asiat eivät sen sijaan vanhene, ja riitakysymykset ratkaisee maksuttomasti Eläketurvakeskus, josta voi edelleen valittaa Eläkelautakuntaan ja hitaudestaan kuuluisaan Vakuutusoikeuteen. Eläketurvakeskuksesta voi myös tarkistaa, onko työnantaja maksanut TEL-maksut.

TEL-eläkkeen rinnalla on yrittäjiä koskeva Y-eläke. Y-eläkevakuutuksen joutuu ottamaan jokainen, joka toimii pää- tai sivutoimisesti yrittäjänä ja ansaitsee vuodessa minimisumman, joka on noin 3000 mk. Eläkemaksu on noin 6 % yrittäjätulosta ja sen joutuu maksamaan yrittäjä itse. Yrittäjäeläke koskee myös monia arvostelijoita.

Toisaalta on huomattava, että työsuhteessa saatu ansio ei ole Y-eläkelain alaista. Jos siis esimerkiksi arvostelija on muuten vakituisessa työssä ja tekee vuodessa 3 000 markan edestä juttuja radioon, tästä ei käsittääkseni tarvitse maksaa Y-eläkemaksua. Jos sen sijaan kirjoittaa 3 000 markan edestä kirjoja tai sellaisia lehtijuttuja, joita ei ole tilattu, kyseessä on yrittäjätoiminta, josta on maksettava eläkevakuutusmaksu.

Ainakin teoriassa voi siis olla arvostelijoita, jotka eivät kuulu minkään eläkejärjestelmän piiriin.

Ainakin teoriassa voi siis olla arvostelijoita, jotka eivät kuulu minkään eläkejärjestelmän piiriin. Jos elättää itseään tekemällä työsuhteen piiriin kuuluvaa työtä niin monelle työnantajalle, ettei yhdeltä työnantajalta saatu tulo kuukaudessa ylitä minimiä, jää sekä TEL:n että Y-eläkkeen ulkopuolelle. Suosittelisin kuitenkin tällaisissa tapauksissa Y-eläkemaksun maksamista vapaaehtoisesti, ellei vanhempana halua tulla toimeen pelkän kansaneläkkeen turvin.

• • •

Kuten edellä esitetystä ilmenee, free lance -arvostelijan työoikeudellinen asema on monissa tapauksissa jokseenkin hämärä. Mutta toisaalta on ilmeistä, että monet free lance -arvostelijat olisivat oikeutettuja sellaisiin sosiaalisiin etuihin, joita he eivät tällä hetkellä saa. Työnantajat harvoin ryhtyvät niitä oma-aloitteisesti tarjoamaan, vaan työntekijän on tehtävä aloite. Tällaisessa tapauksessa tietysti riskeeraa avustajasuhteen jatkumisen. Niiden, jotka ovat vahvassa asemassa (tai jo erotettuja) olisi tehtävä aloite. Sen jälkeen, kunhan saadaan riittävä määrä ennakkotapauksia, muilla on helpompaa.

Kiertokirjeissä 100 ja 102 on ollut Pekka Gronowin kokoamaa tärkeää sosiaaliturvatietoutta. Yhteisen edun nimissä sinun kannattaa epäselvistä ja selvistäkin tapauksista joko kirjoittaa liiton toimistoon taikka soittaa Gronowille kotinumeroon 90-19 607 — puheenjohtaja on aamuvirkku.

Kirjoittaja (s. 1943), radiotoimittaja ja etnomusikologian dosentti, toimi artikkelin julkaisun aikaan SARV:n hallituksen puheenjohtajana.