Syvällisempi kiinnostus muotiin heräsi Aalto-yliopiston muodin tutkimuksen professoriksi vuonna 2017 nimetylle Annamari Vänskälle opiskelujen väitöskirjavaiheessa, kun taidehistoria avautui hänelle muodin tutkimuksen suuntaan. Väitöskirjassaan Vänskä tutki kulttuurin kuvallistumista ja muun muassa muotikuvaa sukupuolia tuottavana sosiaalisena teknologiana.

Muotipuhe on ollut ja on edelleenkin suurimmalta osin pinnallista ja kaupallisuuden riivaamaa. Muotia ammatikseen tutkivat saavat niskaansa samoja syytöksiä. Tämä ei muodille sielunsa myynyttä, lähinnä muodista ja sukupuolesta kiinnostunutta Vänskää juurikaan hetkauta. Hän on hyvin tietoinen aliarvostuksesta, jota ala potee edelleenkin. Edustaahan muodin tutkimus julkisuudessa lähes kaikkea sitä negatiivista, mitä Vänskä vastustaa. Hänelle, Mona Lisan hymyn tavoin, muoti edustaa kiehtovaa ristiriitojen taidetta.

Nykyään hän johtaa vuosi sitten alkanutta laajaa, neljän yliopiston yhteistä tutkimusprojektia Intiimiys, datavetoinen luova työ ja design. Siinä tutkitaan digitalisaation ja teknologisoitumisen vaikutusta muodin suunnitteluun ja levityskanaviin. Tutkimusryhmä pureutuu muun muassa siihen, kuinka kehoihimme kiinnittyneet älypuhelimet ja muut laitteet vaikuttavat ihmiskuvaan ja intimiteettiin.

– Tämä on aivan mahtavan hieno projekti! Olen todella onnellinen, että saimme rahoituksen Suomen Akatemian yhteydessä toimivalta strategisen tutkimuksen neuvostolta. Mietimme, kuinka henkilökohtainen ja intiimi kietoutuvat teknologisoituvan ja dataistuvaan kulttuuriin ja minkälaisia seurauksia tällä on ihmisten arkielämään, työrooleihin ja oikeudellisiin näkökulmiin. Aalto-yliopistossa tutkimme tätä luovan työn, design-objektien ja pelitutkimuksen kannalta.

Pelien ja muodin maailmat limittyvät tällä hetkellä hyvin voimakkaasti toisiinsa.

Pelitutkimuksen pariin Vänskä ajautui tämän projektin kautta ja on kovin innoissaan hänelle suhteellisen tuntemattomaan genreen uppoutumisesta.

– Pelien ja muodin maailmat limittyvät tällä hetkellä hyvin voimakkaasti toisiinsa. Peliteollisuus houkuttelee enenevässä määrin muotiteollisuutta mukaansa lähinnä pukujen suunnittelussa. Huomionarvoista on, että kaikkein suosituimpien pelien hahmot, lavastukset, puvustukset ja arkkitehtuuri perustuvat suunnitteluun ja luovat näin ollen eri alojen muotisuuntauksia. Muun muassa supisuomalainen Marimekko on löytänyt tiensä Animal Crossing -videopelisarjaan. Joissakin peleissä nähtäviä vaatteita on tuotteistettu myös myytäviksi yleisölle. Pelit tarjoavat työmahdollisuuksia myös ilmastoahdistusta poteville suunnittelijoille, jotka eivät halua olla mukana ilmastoa rasittavissa hankkeissa.

• • •

Vänskä on alusta pitäen suuntautunut muodintutkimuksessa kansainvälisesti, mutta nykyään myös suomalainen muoti kiinnostaa häntä. Vaikka hän on nykykulttuurin tutkija, muodin historian esiintuominen on hänelle tärkeää. Sydämeltään Vänskä on historioitsija, joka haluaa tietää ja tuoda esiin, miten asiat aikojen saatossa ovat kehittyneet muodin parissa. Kantavathan vaatekappaleet mukanaan valtavan paljon ihmiskunnan historiaa.

Vaatetus kertoo paljon myös kantajastaan, ei vain estetiikasta vaan myös syvemmistä arvoista. Eleettömän tyylikäs, klassisen kauniisti pukeutuva Annamari Vänskä on itse hyvä esimerkki tästä. Kun hän tuulispäänä hurauttaa polkupyörällä haastatteluun hellepäivänä, mustaa väriä vaatetuksessaan suosiva muodintutkija on vetäissyt ylleen täydellisesti leikatun valkoisen paidan, mustat legginsit ja valkoiset lenkkitossut. Ja näyttää tyrmäävältä.

– Kysymys siitä, minkälaisia merkityksiä vaatetus luo, riippuu aina kontekstista, kuten taideteostenkin suhteen. Mutta, kyllä pukeutuminen kertoo aina jotakin henkilön identiteetistä, sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta ja ammatista. Enää vaatetus ei niin selkeästi kuin aikaisemmin kerro kantajansa varallisuudesta, koska tyylikkäitä vaatteita on nykyään saatavilla halvemmallakin. Myös materiaalien laadusta voi päätellä paljon, kehnoista materiaaleista valmistetut vaatteet, olivatpa kuinka kalliita tahansa, ovat jotenkin noloja. Jonkin kalliin luomuksen voi myös vuokrata, vaikka sen ostamiseen ei olisikaan varaa.

Pukeutuminen kertoo aina jotakin henkilön identiteetistä, sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta ja ammatista.

Vänskä on lähinnä huvittunut näyttäytymiskulttuurista somessa. Kun halutaan näyttää hienommalta ja tyylikkäämmältä, mitä oikeasti ollaan, ei muuta, kun vuokravetimet ylle ja kuva nettiin imagoa luomaan, olkoonkin se valheellinen. Itse Vänskä haluaa pukeutumisellaan, ainakin asiantuntijatehtävissä, näyttää uskottavalta ja viestiä, että osaa asiansa.

Viime vuosina muotialan suurin mullistus maailmanlaajuisesti on ollut vaatteiden massatuotanto. Vänskä muistuttaa, että se toki on demokratisoinut muotia tuoden muotivaatteita kaikkien ulottuville, mutta kehityksellä on myös varjopuolensa.

– Massatuotannon taustalla on ajatus siitä, että kaikilla olisi mahdollisuus pukeutua hyvin, mutta se aiheuttaa huomattavia globaaleja ongelmia tuotannossa lapsityövoimineen ja muine epäinhimillisine keinoineen. Puhumattakaan ympäristökatastrofista, mitä vaatteiden massatuotanto vääjäämättä aiheuttaa. Tämä kaikki ei oikein kestä kriittistä tarkastelua. Massatuotannossa kunnollista vaatesuunnittelua ei ole, vaan mallit ovat lähinnä varastettuja – usein kömpelöitä – kopioita ja materiaalit epäeettisesti, ympäristökysymyksistä piittaamatta tuotettuja.

Ihmetystä herättää, miksi näihin tiedossa oleviin ongelmiin ei puututa tiukemmin. Pitkän ajan kuluessa on opittu ajattelemaan, että vaatteet pitää saada puoli-ilmaiseksi. Vänskän mielestä nyt vihdoinkin pitäisi päästä tuosta ajattelusta, mutta helppoa se ei ole. Tietoa on, mutta se ei materialisoidu kovinkaan helposti ihmisten kulutustottumuksissa. Taustalla on tietenkin myös firmojen voitontavoittelu.

Aivan viime aikoina on Vänskän mukaan ollut kuitenkin näkyvissä liikahdus parempaan suuntaan. Tieto vaatteiden alkuperästä on muuttanut monien, mutta ei valitettavasti kaikkien kulutustottumuksia. Esimerkiksi halpatuotannon yhtenä lippulaivana tunnetun H&M:n myyntiluvut ovat laskeneet vaateketjun huonomaineisuuden vuoksi. Tähän on osuutta myös medialla, joka on aikaisempaa tiukemmin tuonut esille vaatteiden massatuotannon epäkohtia.

Loputtomiin vaatteiden halpatuotanto ei voi jatkua.

Vänskä uskoo, että loputtomiin vaatteiden halpatuotanto ei voi jatkua. Millainen muutos tulee olemaan ja millä aikaskaalalla, sitä hän ei lähde arvailemaan. Myös vaatteiden suunnittelukoulutuksessa, Vänskän omalla tontilla, näiden asioiden kokonaisvaltainen esiintuominen on tärkeää.

Suomalaisen vaatesuunnittelun kehitystä hän on seurannut kiinnostuneena.

– Muodin suhteen Suomi on edelleenkin kehitysmaa, mutta funktionaalisten ja käytännöllisten vaatteiden suunnittelussa täällä on edetty harppauksin.

– Suomi voisikin olla malliesimerkkinä tällä suunnalla. Varsinaista muotiteollisuutta Suomessa ei edelleenkään suurten muotimaiden tapaan ole. 70-luvulla suomalaista vaateteollisuutta työllisti Neuvostoliittoon suuntautuva käytännöllisten vaatteiden vienti, ei sinne mitään muotiluomuksia tyrkytetty. Suomi oli vaateteollisuuden 70-luvun Kiina. Tehtiin paljon bulkkia itänaapurin tarpeisiin YYA sopimuksen hengessä.

• • •

Paneelikeskustelu ”UNDressing the Man – Deconstructing Masculinity in Fashion” Kämp Gardenissa Helsingissä 26.8.2020. Keskustelemassa Annamari Vänskä (vas.), Ervin Latimer ja Minttu Vesala Suomesta, etäyhteyksin mukana Joppe De Campeneere (ylh.) ja Nicola Brajato Belgiasta sekä moderaattorina Jani Toivola. Kuva: Martti-Tapio Kuuskoski

Muodin teorioissa keskeistä nykyään on eettisyyteen ja kestävyyteen liittyvät teemat sekä muodin ajatteleminen voimakkaasti kulttuurisena ilmiönä, luovana toimintana ja taiteena posthumanismin hengessä. Humanistinen ja yhteiskunnallinen lähestymistapa suhteessa muotiin ovat kasvavia trendejä muodin tutkimuksessa.

Suurin osa alan opiskelijoistakin miettii tekemisiensä yhteiskunnallisia vaikutuksia, Vänskä on havainnut. Suunnittelijat miettivät, miten töissään tuottaisivat mahdollisimman vähän harmia maapallollemme. Tämä on myös johtanut ammatillisiin identiteettikriiseihin: kuinka löytää luovia ratkaisuja eettiseen vaatesuunnitteluun ja osaltaan vaikuttaa yhteiskunnan muutoksiin?

Vaikka muodin, erityisesti muotiteollisuuden ympärillä leijuu negatiivisia asioita, Annamari Vänskä haluaa korostaa muodin positiivisuutta.

– Muoti on varsinainen luovuuden ja taiteen areena, jonka parissa voi myös hullutella ja leikkiä. Muotihan on ihanaa! Edelleen kuitenkin kiistellään siitä, onko muoti taidetta, mikä on loputtoman tylsä aihe. Vastakkainasettelu kulttuuristen hierarkioiden välillä ei osoita laantumisen merkkejä.

Muoti on varsinainen luovuuden ja taiteen areena, jonka parissa voi myös hullutella ja leikkiä.

Ajatus siitä, että vain taide on korkeaa, henkistä, ylevää ja epäkaupallista on Vänskästä paikkansapitämätön. Se, että muoti edustaisi vain kaupallisuutta, pinnallisuutta ja muita negatiivisia arvoja eliminoituen näin ollen taiteen kontekstista on hänestä älytön. Yksi syy voi olla, että muoti perustuu ruumiillisuuteen. Luutuneissa taidekäsityksissä korostetaan henkisiä arvoja ruumiillisuutta torjuen.

– Pitää muistaa, että muodin piirissä on useita eri alueita. Kalliit, korkeatasoiset, mittatilaustyönä ja pääosin käsintehdyt, uniikit haute couture -luomukset ovat ehdottomasti taideteoksia. Valokuvaukseen verrattavissa oleva sarjallinen prêt-à-porter eli valmisvaatetuotanto ei yllä samaan, mutta senkin suunnittelu kuuluu kyllä taiteen pariin. Eihän kukaan enää kyseenalaista sarjakuvan tai valokuvauksen asettumista taiteen kentälle. Jopa grafiikalla oli aikanaan vaikeuksia saada taiteen status, Vänskä näpäyttää.

Aivan helposti ei muodin tutkimus ole oppituolia Aalto-yliopistossakaan saanut.

– Aivan kuten muodin asema suhteessa taiteeseen, muodin asema muiden designien suhteen on kompleksinen ja marginaalinen. Edelleenkään ei oikein ymmärretä tai tahdota ymmärtää, mitä muoti ja muodin tutkimus syvimmiltään on. Tämä liittyy muodin kehollisuuteen. Muoti on feminiininen, naisten kulttuuriin liittyvä ala, jolla ei toistaiseksi ole legitiimiä akateemista asemaa. Sielujen sympatiaa löytyy kuitenkin erityisesti arkkitehtien seurasta: keho asuttaa sekä vaatetta että rakennuksia.

• • •

Annamari Vänskällä on kriitikkotausta. Hän on kirjoittanut kuvataidearvosteluja muun muassa Kauppalehteen ja Taide-lehteen. Nykyään vähemmän, sillä foorumit ovat vähissä, eikä aikaakaan oikein liikene. Edelleenkin hän kirjoittaa teräviä, analyyttisia taiteen eri ilmiöitä käsitteleviä kolumneja Taide-lehteen.

Vänskä suree taidekritiikin vähenemistä ja huutaa myös muotikritiikin perään. Itsekin hän kirjoittaisi mielellään muotikritiikkiä, jos sitä jossakin julkaistaisiin. Varsinaisten muotilehtien mentyä mailleen tilalle on tullut kulttuurilehtiä, muun muassa suomalainen SSAW, joissa on pitkiä ja kriittisiä muotia käsitteleviä artikkeleita.

Kritiikin tulevaisuuteen Vänskä suhtautuu positiivisesti.

– Tämä aika vaatisi kipeästi entistä enemmän kriittistä katsetta taiteeseen ja taiteen arvostelujen julkaisemista. Taiteen kritiikkihän ei ole – niin kuin monet olettavat – virheiden etsimistä ja arvostelua vaan näkemään ja ajattelemaan avaavaa kirjoittamista. On harmillista, että taidekritiikki on niin aliarvostettu tekstilaji. Päivälehtien pitäisi ymmärtää kritiikin arvo. Taiteelle kritiikki on ensiarvoisen tärkeää. Kritiikin kautta taide voi uudistua, kehittyä ja avautua katsojille. On selvää, että kritiikillä on myös valistava tehtävänsä.

Kritiikin kautta taide voi uudistua, kehittyä ja avautua katsojille.

Erityisesti koronarajoitusten aikana ja aikaisemminkin Vänskä on miettinyt ja kirjoittanutkin siitä, mikä merkitys taiteella on.

– Taiteessa on vallinnut jo ennen koronaakin hälyttävä passiivisuus ja hiljaisuus. Jotain taiteen tilasta kertoo se, että alalla ei juurikaan reagoida tähän dynamiikan puutteeseen. Otso Kantokorven mentyä kriittinen keskustelu taiteesta on suurimmalta osin vaiennut. Koronarajoitusten aikana someen on ilmestynyt klassikkotaideteosten hyvinkin taidokkaita reinkarnaatioita. Mutta, mitäs sitten. Niiden värkkääminen on varmaankin hauskaa viihdettä, mutta kaipaisin kyllä jotain muutakin. Se, että käydään näyttelyssä, napataan kuva ja laitetaan someen. Siinäkö kaikki?

Vänskä kaipaisi paljon enemmän keskustelua taiteesta, esimerkiksi taiteilijoiden ulostuloja ja yhteiskunnallista kantaaottavuutta.

– Taide kaipaa väkevästi uudenlaista yhteiskunnallista aktiivisuutta ja debattia. Itselleni tutkijana ja ylipäätään elämässä yhteiskunnallinen ajattelu ja kantaaottavuus ovat ensisijaisen tärkeitä ja suuntaa antavaa. Kollegani ja opiskelijatkin ovat yhteiskunnallisesti erittäin valveutuneita. Meillä on selkeitä pyrkimyksiä muuttaa ja mullistaa alaa ja samalla yhteiskuntaakin toiminnallamme. Tällaista otetta kaipaisin kuvataiteenkin piirissä viihteellistymisen sijaan. Sellaista, joka saisi ajattelemaan, miten tätä maailmaamme tulisi hahmottaa ja minne olemme menossa. Parhaimmillaanhan taide avaa uusia näkökulmia, keinoja havainnoida sitä, mistä elämässä on kysymys. Ilman taidetta olisi aika tylsää, antavathan puhuttelevat taideteokset valtavasti sisältöä elämään.

Tylsyyttä Vänskä torjuu myös intohimoisena, kilpailuvoittojakin napsivana juoksijana. Maratonit taittuvat kepeästi.

– Lähes meditatiivinen juoksu on puhdistavaa ja luovan ajattelun väline. En juokse mitään pakoon vaan kohti elämän merkityksiä.

Kirjoittaja on tamperelainen kulttuuritoimittaja.

Muodin tutkimuksen uranuurtaja ja terävä taidekirjoittaja – Annamari Vänskä

Annamari Vänskä. Kuva: Martti-Tapio Kuuskoski

■ Syntynyt 1970 Helsingissä, varttui Joensuussa.

■ Filosofian tohtori Helsingin yliopistosta 2006. Väitöskirja Vikuroivia vilkaisuja – Ruumis, sukupuoli, seksuaalisuus ja visuaalisen kulttuurin tutkimus.

■ Työskennellyt Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksella, Tukholman yliopiston muodintutkimuksen keskuksessa ja Turun yliopiston tutkijakollegiumissa.

■ Aalto-yliopiston muodintutkimuksen professori vuodesta 2017.

■ Kirja Muodikas lapsuus – Lapset muotikuvissa (2012) sai Vuoden tiedekirjan kunniamaininnan. Kirja julkaistiin englanniksi 2017.

■ Kuratoi Amos Andersonin taidemuseoon näyttelyn Boutique – Missä taide ja muoti kohtaavat (2012), jonka pohjalta julkaistiin kirja Fashion Curating. Critical practice in the museum and beyond (2018).

■ Helsingin yliopiston vuoden dosentti 2013.

■ Johtaa tutkimushanketta Intiimiys, datavetoinen luova työ ja design Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa projektissa Intiimiys datavetoisessa kulttuurissa (IDA).

■ Harrastaa juoksemista. Voitti 2018 Espoon rantamaratonin sekä naisten yleisessä sarjassa, että ikäsarjassa.