Hanna Kosonen nimitettiin Antti Rinteen hallitukseen elokuun alussa tiede- ja kulttuuriministeriksi äitiyslomalle jääneen Annika Saarikon tilalle. Saarikon tapaan hänkin otti tehtävän vastaan suuren innostuksen vallassa, mutta myös nöyränä saamansa luottamuksen ja monen uuden asian edessä.

Tehtävän vaativuutta Kosonen ei vähättele etenkään siksi, että hän sai hypätä niin sanotusti liikkuvaan junaan keskelle Suomen EU-puheenjohtajuuskautta.

Vuosi on lyhyt aika, mutta jo runsaassa kuukaudessa Kosonen on haastanut myös oman puolueensa keskustan johdon ja ministerit tukemaan korkeakoulumiljoonien maksamista jo ensi vuonna. Keskustalaisen valtiovarainministeri Mika Lintilän ehdotusta luvatun 60 miljoonan jyvittämistä usealle vuodelle Kosonen on vastustanut jyrkästi.

Esittävän taiteen valtionosuusuudistus jäi viime kaudella valmistumatta. Kososen mukaan tehtiin erinomaista työtä Jaakko Kuusiston johdolla, mutta poliittiset päätökset jäivät tekemättä. Tuore ministeri haluaa saattaa uudistuksen loppuun ja nimitti ensitöikseen työryhmän valmistelemaan sitä. Tavoitteena on saada laajempi ammattilaisten kenttä taiteen rahoituksen piiriin. Niin paljon on esimerkiksi hyvää sirkusta, tanssia ja teatteria avustusten ulkopuolella, Kosonen huolehtii.

Tavoitteena on saada laajempi ammattilaisten kenttä taiteen rahoituksen piiriin.

Paljon vartijana kulttuuripolitiikassa

Ministeri muistuttaa, että kulttuuripolitiikassa on paljon suomalaisille tärkeitä asioita vaalittavana: yhteiset kansalliset kulttuuri-instituutiot ja toisaalta pienet paikalliset kulttuuritapahtumat sekä itsenäiset taiteilijat ja taiteilijaryhmät.

– Luova talous on suuri mahdollisuus Suomen taloudelle. Haluan olla antamassa tekemisen mahdollisuuksia ja tukeni aivan jokaiselle kulttuurin kentän toimijalle pienestä harrastajasta ammattilaiseen taitajaan, Kosonen lupaa arastelematta.

Savonlinnalainen Hanna Kosonen on huippu-urheilija ja taidehistorioitsija, siis melkoinen ”mittatilaustyö” tiede- ja kulttuuriministerin pestiin. Helsingin Sanomien haastattelussa hän totesi aina olleensa hieman outo.

– Omakohtaisista kokemuksista on hyvä ammentaa myös ministerin työhön, vaikkei ministerin aina toki tarvitse olla oman alansa ”kokemusasiantuntija” tai ammattilainen. Tunnen että ammatillinen ja urheilutaustani antavat minulle katu-uskottavuutta keskeisten sidosryhmien piirissä, jotka ovat jo tuttuja ennestään. Taustani takia odotuksetkin näiden ryhmien taholta ovat ehkä erityisen kovat, Kosonen uumoilee.

Outo-sanalla hän kertoo viitanneensa juuri siihen, että oli kilpaurheilija, joka luki yliopistossa taidehistoriaa.

– Sellainen yhdistelmä oli harvinainen – jopa outo! Nyt nämä kaksi elämäni tärkeää kivijalkaa yhdistyvät yllättäen ministerin tehtävässäni.

Hanna Kosonen. Kuva: Pia Pettersson

Huippu-urheilija ei kiistoista piittaa

Kososen kilpaurheilijaura on komea. Hän on voittanut hiihtosuunnistuksessa muun muassa maailmanmestaruuden ja pronssia henkilökohtaisella matkalla vuonna 2000, EM-pronssia vuonna 2001 ja useita suomenmestaruuksia.

Huippu-urheilu on taakse jäänyttä elämää, mutta ministeri seuraa mielenkiinnolla nykyisten huippu-urheilijoiden suorituksia ja urapolkuja. Liikunta on edelleen tärkeä osa hänen elämäänsä. Kiireinen ministeri livahtaa liikkeelle, harrastamaan liikuntaa monipuolisesti aina kun aikaa liikenee. Hänelle liikunta on mitä parhainta vastapainoa vaativalle työlle, akkujen latausta.

Hanna Kosonen on työskennellyt muun muassa kirjakustantamossa, kulttuurituottajana ja Luovien alojen liiketoiminnan kehittämisyhdistys Digesin asiantuntijana.

Urheilu ja kulttuuri ovat perinteisesti olleet kiistakumppaneita – ainakin kun puhutaan rahasta. Kysymys kuuluukin, kuinka Kosonen kulttuuriministerinä aikoo tasapainoilla näiden kahden välillä.

– En koe urheilua ja kulttuuria toistensa kiistakumppaneina, molemmilla on tärkeä rooli elämissämme. Sekä kulttuurilla että urheilulla on lopulta paljon yhteistä. Ammattimaisella tasolla molempiin sisältyy täysillä tekeminen ja itsensä kokonaan likoon laittaminen, 24/7 elämä. Harrastajatasolla puolestaan molemmat tuottavat onnistumisen elämyksiä ja mukavia hetkiä vauvasta vaariin, yksin tai yhdessä muiden kanssa, Kosonen pohtii.

Kiinnostus kauneuteen

Hanna Kosonen on taidehistorioitsija, nuoruuden taiteilijahaaveet hän joutui jättämään taka-alalle.

– Olin lapsena kova piirtämään, mutta oivalsin, ettei minusta taiteilijaksi olisi. Kiinnostus kaikkeen visuaaliseen kauneuteen ja tarinaan veti lukemaan taidehistoriaa. Opinnot ovatkin olleet erinomainen humanistinen perusta elämälle, taidehistorian kautta katsotaan menneeseen visuaalisuuden kautta.

Suomalaista kuvataiteen kenttää ja ”uusien kykyjen” nousua hän seuraa mielenkiinnolla.

Teattereissa tapahtuu pienissäkin yksiköissä hienoja asioita, kuten Savonlinnan teatterissa.

– Taidekeskus Salmela oli ensimmäinen virkavierailukohteeni ministerinimityksen jälkeen. Siellä tehdään hienoa työtä nuorten ja vähän vanhempienkin kuvataiteilijoiden tueksi. On kova tehtävä kuratoida näyttelyt, koska hyviä tulijoita on niin runsaasti.

– Itse olen monipuolinen taiteen ja kulttuurin kuluttaja sirkuksesta teatteriin ja oopperaan sekä designin kautta elokuvaan. Tyttäreni ovat kovia piirtämään sekä askartelemaan. Heidän myötänsä myös lastenkulttuuri on tullut lähelle. Ministerin työssä voin yhdistää jälleen työn ja elämykset.

Kulttuuriministerimme kertoo lukevansa jonkin verran elokuva-, teatteri-, kirjallisuus- ja näyttelykritiikkejä omien valintojensa tueksi ja kyetäkseen seuraamaan kulttuurielämää, mikäli ei pääse teoksia ”kuluttamaan”. Varsinaista luottokriitikkoa Kososella ei ole.

– Suomalaisessa taiteessa olen todella monesta asiasta iloinen. Esimerkiksi siitä, ettei vaikkapa kuvataiteen puolella tarvitse välttämättä lähteä ulkomaille kokemaan hyvää taidetta. Teattereissa tapahtuu pienissäkin yksiköissä hienoja asioita, kuten Savonlinnan teatterissa. Klassisen musiikin huippuosaajista olen todella ylpeä. Kuinka paljon suomalainen lasten ja nuorten taidekasvatustyö tuokaan tullessaan, Kosonen iloitsee.

Hanna Kosonen. Kuva: Pia Pettersson

– Melskeisessä maailmassa tarvitaan asioita, jotka vievät meitä muihin tunnelmiin ja paikkoihin ilman, että meidän tarvitsee matkustaa minnekään. Luovuuden ruokkiminen tekee meille hyvää, kulttuuri ja taide vahvistavat sivistystä. Ne voivat olla rakentamassa yhteisymmärrystä erilaisten ihmisten ja maailmoiden välille.

Kirjoittaja on tamperelainen kulttuuritoimittaja ja kriitikko.

Kulttuuri- ja tiedeministeri Hanna Kosonen

Syntynyt 1976 Savonlinnassa.

Nimitetty noin vuoden ajaksi tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon sijaiseksi.

Kilpaurheilija 1995–2002.

On keskustapuolueen toisen kauden kansanedustaja.

Koulutukseltaan filosofian maisteri, pääaineena taidehistoria.

Kosonen on voittanut hiihtosuunnistuksessa muun muassa viestin maailmanmestaruuden ja henkilökohtaista MM-pronssia.

Perheeseen kuuluu kaksi lasta.

Harrastaa kulttuuria sekä liikuntaa maratoneista sirkukseen ja vesihiihdosta oopperaan. Tykkää myös hyppiä tyttäriensä kanssa trampoliinilla.