– Joskus asioiden katsominen etäämmältä tekee varmasti hyvää ja luo uusia näköaloja yhteiskuntaan. Perhevapaan pitäminen on myös arvojeni todeksi elämistä käytännössä.

Näin elokuun alussa äitiyslomalle jäänyt, tiede- ja kulttuuriministeriksi Rinteen hallitukseen nimitetty Annika Saarikko kuvaa tunnelmiaan siirryttyään ministerin tehtävistä herkempiin tunnelmiin.

– Otin suurella ilolla vastaan sivistysministerin salkun. Vastuualueelleni kuuluu tiede- ja kulttuuriasioiden lisäksi nuoriso-, liikunta-, opintotuki- ja kirkollisasiat. Tämä kokonaisuus mahdollistaa sivistyspolitiikan edistämisen laajalla rintamalla, aina maailman parhaasta tutkimus- ja kehitystoiminnasta harrastusten ja kulttuurielämysten tuottamaan sydämen sivistykseen.

– On erittäin mielekästä hoitaa tehtävää, jossa onnistumista ei mitata vain työllisyysasteella ja euroilla – vaikka ne ovatkin elintärkeitä myös sivistysasioiden mahdollistumisen kannalta. Aivan samalla tavalla kuin ne ovat välttämättömiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden turvaamisessa, Saarikko ylpeänä esittää palaten ministerintyönsä suuriin linjoihin.

Hän korostaa, että jokainen ministerin tehtävä on vaativa. Samalla kun tällaiset tehtävät ottavat paljon, ne myös antavat hänelle paljon. Annika Saarikosta onkin suuri kunnia saada hoitaa itsenäisessä Suomessa Valtioneuvoston jäsenyyttä.

Kulttuuri kuuluu kaikille

Kulttuurin alueellinen saavutettavuus on Saarikolle erityisen tärkeää, kulttuuripalvelut kun eivät hänen mielestään saa olla vain harvojen huveja. Ministerikaudellaan hän haluaa panostaa erityisesti lastenkulttuurin edistämiseen.

– Lukeminen ja erilaiset taiteen sekä kulttuurin muodot edistävät lapsen kasvua ja kehitystä hyvinvoivaksi ja luovaksi nuoreksi. Lastenkulttuurin edistämiseksi olemme hallitusohjelmassa päättäneet lisätä taiteen perusopetuksen tukea ja lastenkulttuurin yleis- ja hankeavustuksia.

Lastenkulttuurin edistämiseksi olemme hallitusohjelmassa päättäneet lisätä taiteen perusopetuksen tukea ja lastenkulttuurin yleis- ja hankeavustuksia.

Saarikon ministerikauden alkuosa jäi lyhyeksi, mutta alkoi rivakasti.

– Pääsin parin ensimmäisen kuukauden aikana muun muassa avaamaan Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kulttuurikonferenssin ja avittamaan arkkitehtonisesti ainutlaatuisen Paimion parantolan tulevaa käyttöä sekä aloittamaan keskustelut Helsingin kaupungin kanssa edellytyksistä rakentaa uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo, Saarikko kertoo.

Saarikko on todennut, että aina pitää olla sydämensivistystä ja puhua kauniisti. Hän on myös toivonut empatiaa vastakkainasettelun sijaan. Kauniisti sanottu, mutta kuinka hän ministerinä olettaa onnistuvansa näissä tavoitteissa ajoittain hyvinkin eripuraisten taiteen kentän edustajien kanssa?

– Eripura itää epäluottamuksesta. Uskon, että suopeaa keskustelukulttuuria taiteen kentällä voidaan rakentaa lisäämällä päätöksenteon avoimuutta ja eri toimialojen vuoropuhelua. Tässä tehtävässä tarvitaan aivan jokaista toimijaa. Meistä jokainen omalta paikaltamme voi olla luomassa kauniimpaa keskustelukulttuuria Suomeen. Haastankin näihin yhteisiin talkoisiin kaikki tämän haastattelun lukijat!

Kritiikki taiteen ketjuna

Saarikko kertoo seuraavansa mielenkiinnolla kirja-arvioita ja teatterikritiikkejä sanomalehdestä. En tiedä mistä, ehkä Turun Sanomista. Mutta, mihin taiteen kritiikkiä hänen mielestään laajemmin ottaen tarvitaan ja pitäisikö sitä olla enemmän?

– Taiteen kritiikki on tärkeä osa taiteen luomisen, välittämisen ja vastaanottamisen ketjua. Kritiikit asemoivat taideteoksia ja -esityksiä taiteen ja sen eri lajien kenttään ja kehityskaariin. Taiteen kuluttajille kritiikit antavat tärkeää informaatiota käsitellyistä teoksista, ja sen pohjalta kukin voi arvioida omia kokemuksiaan ja näkemyksiään teoksista. Kriitikoiden näkemykset eivät ole ainoita oikeita näkemyksiä käsitellyistä teoksista. He ovat kritiikin ammattilaisia, joten heidän arvioinneillaan on luonnollisesti paljon painoarvoa, Saarikko tähdentää oppimestarimaisesti.

Hänen mielestään on ikävää, että kritiikin määrä lehdistössä on vähentynyt.

– Se on osa mediamaailman monimuotoista murrosta, eikä vielä tiedetä, mihin kehitys johtaa. Voi olla, että kritiikki etsii ja löytää myös uusia kanavia tullakseen esiin.

Kysymykseen, onko jokin taiteenlaji kulttuuriministerille muita tärkeämpi hän antaa poliittisesti korrektin vastauksen.

– En halua nostaa yksittäistä taiteenlajia esille. Ylipäätään minusta ei ole oikein, jos ministerin henkilökohtaiset makumieltymykset olisivat ohjaamassa vaikka rahoituspäätöksiä vinoutuneella tavalla.

Itse Annika Saarikko uumoilee olevansa aika keskiverto suomalainen kulttuurin kuluttaja. Hän katsoo teatteriesityksiä silloin tällöin, konsertteihin ehättää useammin. Kirjoja ministeri lukee aina kuin aikaa liikenee. Hän toivoisikin vuorokauteen lisää tunteja.

– Olisi ihana saada joskus jatkaa nuoruuden taiteeseen liittyviä harrastuksia, hän toteaa kryptisesti.

Lastenkulttuuri, -musiikki ja -teatterit olivat hänen ensimmäisiä kiinnittymiskohtiansa lapsena taiteeseen satukirjojen ohella. Lastenkulttuuri onkin Saarikon sydämenasia.

– Arvostan suuresti lastenkulttuuria ja toivon voivani ministerikaudellani vaikuttaa alan toimintaedellytyksiin myönteisesti, ministeri lupaa.

Viimeaikaisista taide-elämyksistä Oiva Toikan lasitaidenäyttely Riihimäen Lasimuseossa teki suurimman vaikutuksen Saarikkoon. Tätä haastattelua tehtäessä hän kertoi lukevansa Johanna Venhon Sylvi Kekkosesta kertovaa Ensimmäinen nainen -kirjaa.

Annika Saarikko. Kuva: Pia Pettersson

Kulttuuri elämänpolkujen tienviittana

Uudessa hallitusohjelmassa on kirjaus, että koko Suomessa pitää olla saatavilla elämyksiä.

– Hallitusohjelman johdannossa todetaan, että ihmisillä on oltava aito mahdollisuus rakentaa oman elämänsä polkua riippumatta siitä, missä he elävät. Tässä yhteydessä viitataan muun ohessa kaikkialla maassa saatavissa oleviin hyvinvointipalveluihin. Kulttuuripalvelut kuuluvat hyvinvointipalveluihin. Ne tuottavat hyvää oloa, hyvinvointia, kokemuksia ja elämyksiä. Hallitusohjelman kulttuuria koskevan luvun tavoitteisiin kuuluu, että kulttuuripalvelut ovat paremmin saavutettavissa ja kulttuurin toimintaedellytykset vahvistuvat. Tavoitteena on säilyttää kulttuuripalvelujen tuottamisen rakenne ja alueellinen saatavuus vähintään nykyisellä tasolla, mutta samalla parantaa eri keinoin palvelujen saavutettavuutta, käyttöä ja laatua. Työlistalla on muun muassa esittävän taiteen valtionosuusuudistus, Saarikko luettelee.

Tavoitteena on säilyttää kulttuuripalvelujen tuottamisen rakenne ja alueellinen saatavuus vähintään nykyisellä tasolla.

– Uusi kuntien kulttuuritoimintalaki astui voimaan tämän vuoden maaliskuussa. Saarikon mielestä on tärkeää, että kunnissa toimitaan aktiivisesti sen pohjalta. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee lain toimeenpanoa muun muassa myöntämällä hakemuksesta joillekin toimijoille niin sanottuja kehittämistehtäviä. Kyseiset toimijat tulevat tukemaan kuntia lain tavoitteiden ja tehtävien toimeenpanossa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti.

Saatavuutta ja saavutettavuutta

Saarikko korostaa, että kulttuuri- kuten muitakin palveluja kehitettäessä on tärkeää huomata, että pelkkä palvelun olemassaolo ei riitä.

– Palveluja on osattava myös tarjota asukkaille niin, että he kiinnostuvat niistä. Tällöin tulee huomioida myös väestöryhmien ja ylipäänsä ihmisten erilaisuus. Kaikkia ei kiinnosta samat asiat ja kaikki eivät ole yhtä aktiivisia hakeutumaan palvelujen pariin. Tämän vuoksi niin sanottu jalkautuminen ihmisten pariin on tärkeä osa palvelujen kehittämistä. Kulttuurin alueella tämä toteutuu luontevasti muun muassa erilaisten paikallisten tapahtumien kautta. Suomen kesä on ollut taas täynnä kulttuuritapahtumia, jotka tavoittavat sellaisiakin ihmisiä, jotka muutoin harvemmin hakeutuvat kulttuurin piiriin. Suuri osa näistä tapahtumista toteutuu vapaaehtoisvoimin – sekin on elintärkeä elementti kulttuurityössä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu myös tavoite vahvistaa kulttuurin hyvinvointivaikutuksia eri hallinnonalojen yhteistyönä.

– Tämä on itselleni läheinen asia sikälikin, että minulla oli jo viime hallituskaudella perhe- ja peruspalveluministerinä mahdollisuus vaikuttaa siihen. Lähetimme yhdessä silloisen kulttuuriministeri Sampo Terhon kanssa suositukset maakunnille ja kunnille siitä, miten taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta voidaan parantaa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nyt minulla on kulttuurista vastaavana ministerinä mahdollisuus edistää samaa asiaa, Saarikko tyytyväisenä toteaa.

Taiteen parantava vaikutus

– Kun kyse on taiteen ja kulttuurin saatavuudesta osana sosiaali- ja terveydenhuollon toimintoja, on usein kyse siitä, että tuodaan taide saataville niille, joille se sairauden, toimintakyvyn heikkenemisen tai muun elämäntilanteen takia olisi muutoin vaikeaa tai mahdotonta.

– Taide ja kulttuuri voivat osaltaan tukea tervehtymistä ja tuoda elämäniloa vaikean elämäntilanteen keskelle. On olemassa tutkimustuloksia esimerkiksi siitä, miten taide vaikuttaa myönteisesti aivotoimintoihin, edistää kykyä toipua sairauksista, vähentää tarvetta käyttää lääkkeitä tai vaikuttaa eliniänodotteeseen. Tällaista tutkimusta on jo paljonkin, Saarikko tietää.

– Vaikeampi on todentaa hyvinvointivaikutuksia kansantalouden tasolla. Olisi hienoa, jos esimerkiksi kyettäisiin osoittamaan numeraalisesti, kuinka taiteeseen ja kulttuuriin panostaminen vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhoidon menoihin, mutta ainakaan toistaiseksi tällaisia laskelmia ei ole kyetty tutkimuksessakaan tuottamaan.

Olisi hienoa, jos esimerkiksi kyettäisiin osoittamaan numeraalisesti, kuinka taiteeseen ja kulttuuriin panostaminen vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhoidon menoihin.

Tuhannen taalan paikka

Voidaan sanoa, että monet taiteilijat ja freelance-kulttuuritoimittajat ja kriitikot sekä humanistisilla aloilla työskentelevät ovat aikamme paarialuokkaa.

Taiteilijoiden määrä on kasvanut, heidän toimeentulonsa on yleisesti ottaen heikkoa, eikä taiteilijoiden apurahoitus ole pysynyt kehityksen rattailla. Tuntuu kuitenkin siltä, että nämä tosiasiat ovat hyttysen surinaa monille päättäjille.

– Taiteilijoiden toimeentulo-ongelmat ovat tunnettuja. Taiteilija-apurahan taso on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä, ja on ensisijaista korjata tätä tilannetta. Hallitusohjelmassa luvataan nostaa taiteilija-apurahatasoa, siis apurahasummaa. Näin taiteilijoilla olisi parempi mahdollisuus saada elantonsa tekemästään taiteellisesta työstä. Asia on esillä laadittaessa valtion talousarvioesitystä ensi vuodelle.

Hallitusohjelmassa luvataan nostaa taiteilija-apurahatasoa.

Saarikko väläyttää myös toiveita taiteilija-apurahojen määrän nostamisesta. Niiden piiriinhän kuuluvat myös taiteen kriitikot ja kulttuuritoimittajat, joille lankeaa vielä vähemmän valtion suomia apurahoja.

– Viime syksynä jätti esityksensä taide- ja taiteilijapolitiikkaa kokonaisvaltaisesti käsitellyt työryhmä. Taiteilija-apurahojen määrän nostaminen on varmaankin esillä, kun taide- ja taiteilijapolitiikkaa koskevia toimenpiteitä jatkossa harkitaan työryhmän esitystenkin pohjalta.  Hallitusohjelman mukaisesti myös taiteilija- ja urheilijaeläkkeiden määrää lisätään nykyisestä. Eläkkeiden tarve on suuri, sillä taiteellinen toiminta perustuu harvemmin työsuhteeseen, joka tuo eläketurvaa. Tämäkin asia on esillä ensi vuoden talousarvioesitystä laadittaessa, Saarikko lupaa.

Valtionpalkinto kriitikoille

Suomen arvostelijain liitto SARV ry. on tehnyt esityksen kriitikoille osoitettavasta valtionpalkinnosta. Näyttäisikö kulttuuriministeri sille vihreää valoa?

–  Valtion taidepalkinnot ovat Taiteen edistämiskeskuksen myöntämiä palkintoja. Niistä päättävät taidetoimikunnat, joiden jäsenet edustavat taiteen kentän asiantuntemusta. Mahdollisten uusien palkintojen myöntäminen on näin ollen ensi sijassa Taiteen edistämiskeskuksen piirissä käytävän keskustelun ja arvioinnin varassa. Jos uusia palkintoja nähtäisiin tarpeelliseksi perustaa, se vaikuttaisi valtionpalkintoihin varattuihin määrärahoihin, ja tulisi sitä kautta ministeriön pöydälle harkittavaksi osana taide- ja kulttuuripolitiikan määrärahojen kohdentamisen kokonaisuutta.

Jos uusia palkintoja nähtäisiin tarpeelliseksi perustaa, se vaikuttaisi valtionpalkintoihin varattuihin määrärahoihin, ja tulisi sitä kautta ministeriön pöydälle harkittavaksi osana taide- ja kulttuuripolitiikan määrärahojen kohdentamisen kokonaisuutta.

Prosentti taiteelle?

Ennen vaaleja otettiin voimakkaasti kantaa niin sanotussa prosenttiliikkeessä. Taiteen- ja kulttuurin määrärahojen taso on pysynyt samana jo pitkään, vaikka lisärahoituksen tarve on huutava.

– Prosentti taiteeseen -vaatimuksessa on kyse taiteen ja kulttuurin määrärahoista valtion talousarviossa. Sille on oma lukunsa (29.80) opetus- ja kulttuuriministeriön pääluvussa. Nuo määrärahat ovat nykyisellään noin 0,8 prosenttia koko valtion talousarvion määrärahoista.

– On kuitenkin huomattava, että kulttuuriin kohdennetaan määrärahoja myös muualta valtion talousarviosta. Muun muassa kirjastojen ja kuntien yleisen kulttuuritoimen valtionosuudet ovat osa valtiovarainministeriön peruspalvelubudjettia. Siellä on myös osa taiteen perusopetuksen määrärahoista, ja osa niistä on myös opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuspolitiikan määrärahoissa. Muillakin hallinnonaloilla on kulttuuriin liittyviä määrärahoja, riippuen hieman siitä, mitä kulttuurilla kulloinkin tarkoitetaan, Saarikko selventää.

Tämä ei kuitenkaan hänen mielestään tarkoita sitä, etteikö taiteen ja kulttuurin määrärahoja olisi perusteltua pyrkiä nostamaan.

– Asia oli esillä hallitusneuvotteluissa. Toiveisiin suhtauduttiin ymmärtävästi ja hallitusohjelmassa luvataan pyrkiä pitkällä aikavälillä ja asteittain kasvattamaan määrärahoja kyseisen tavoitteen mukaisesti. Katsotaan ensiksi, mitä asioita saadaan liikkeelle ensi vuoden talousarviossa. Luonnollisesti joudumme jatkossa myös ottamaan huomioon yleiset talouden kehitysnäkymät.

Onnenpotku Hanna Kososelle

Jäätyään perhevapaalle elokuussa Saarikko jätti turvallisin mielin tiede- ja kulttuuriministerin tehtävän sijaiselleen Hanna Kososelle.

– Hän on vastuualaa opiskellut, sen parissa työskennellyt ja istunut viime kauden eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Hanna Kosonen on varmasti hyvä tiede- ja kulttuuriministeri. On myös hyvä muistaa, että ministerinä meistä jokainen toimii luottamuksen varassa, viime kädessä puolueen ratkaisut ovat aina taustalla.

Annika Saarikko. Kuva: Pia Pettersson

Kososen työhön Saarikko ei halua eikä voi kajota.

– Hanna Kosonen toimii täysivaltaisena ministerinä. Vastuutehtävässä valtioneuvostossa on aina yksi henkilö kerrallaan. Äitiys ministerikaudella on Suomen historiassa vielä harvinainen juttu, laki ei tunne esimerkiksi sijaisjärjestelyjä sen vuoksi.

On todettu, että jo sikiövaiheessa vauvat nauttivat musiikista. Oletteko laulanut vauvallenne, ja onko hänen ensimmäinen kirjansa jo hankittu?

– Kirjoja on jo paljon, myös perheemme esikoisen jäljiltä. Lahjakirjojakin on jo saatu. Musiikki todella vaikuttaa sikiöön. Kesän mittaan useissa konserteissa kiinnitin huomiota siihen, miten innokkaasti vauva liikehti vatsassa ja reagoi musiikkiin.

Kirjoittaja on tamperelainen kulttuuritoimittaja ja kriitikko.

Toiveita herättävä tiede -ja kulttuuriministeri Annika Saarikko

Syntynyt Oripäässä 1983.

Tiede- ja kulttuuriministeri kesäkuun alusta. Oli edellisessä hallituksessa perhe- ja peruspalveluministeri heinäkuusta 2017 alkaen.

Varsinaissuomalainen kolmannen kauden kansanedustaja.

Työskennellyt myös tiedottajana, toimittajana ja erityisavustajana.

Keskustan varapuheenjohtaja 2010–2016.

Turun kaupunginvaltuutettu vuodesta 2013.

Koulutukseltaan filosofian maisteri Turun yliopistosta. Pro gradu käsitteli Matti Vanhasen avioerojulkisuutta Ilta-Sanomissa 2005.

Naimisissa, kaksi lasta, toinen nelivuotias, toinen syntyi syyskuussa.