Kritiikin Uutisissa julkaistaan tulevina päivinä kahden kulttuuriministerimme, perhevapaalle hiljattain siirtyneen Annika Saarikon, sekä häntä tiede- ja kulttuuriministerinä vuoden tuuraavan Hanna Kososen haastattelut.

Aloitamme sarjan kuitenkin ekskursiolla eduskunnassa keskiviikkona 25.9. järjestetylle kulttuuriministerin kyselytunnille, jossa muun muassa erilaiset kulttuurijärjestöt saivat esittää ministerille kulttuurin rahoitusta koskevia kysymyksiä. Tilaisuus oli eduskunnan Arkadia-seuran järjestämä.

Kritiikin Uutisilla oli mahdollisuus esittää tilaisuudessa suunniteltua uudentyyppistä kulttuurin rahoitusmuotoa koskeva kysymys. Kosonen on asettanut selvityshenkilön selvittämään luovia aloja ja kulttuuritoimintaa tukevan rahaston perustamista. Selvityksen on määrä valmistua tammikuun 2020 loppuun mennessä. Uuden rahaston perustaminen kuuluu pääministeri Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan pitkän aikavälin investointina.

Kritiikin Uutiset kysyi uuden rahaston toimintaperiaatteista ja erityisesti onko hankkeen taustalla veikkausvoittovarojen väheneminen kulttuurialan käyttöön tulevaisuudessa. Huolena on kulttuurin tuen markkinaistuminen. Toisin sanoen se, että puhtaan valtionrahoituksen sijasta, ja sen kustannuksella, keskeisiä ja välttämättömiä kulttuurin tukimuotoja tultaisiin siirtämään yhä enemmän yksityisen rahan vastuulle.

Huolena on että keskeisiä ja välttämättömiä kulttuurin tukimuotoja tultaisiin siirtämään yhä enemmän yksityisen rahan vastuulle.

Kosonen vahvisti, että rahasto perustuisi osin yksityiselle pääomalle, osin valtion tarjoamalle vastinrahalle.

– Ajatuksena on se, että valtio lahjoittaisi rahaston pääomaan vastinrahaa enintään 15 miljoonaa euroa, ja yksityiseltä puolelta tulisi sitten samansuuruinen potti. Tässä pyritään saamaan yksityistä rahaa kulttuurin kentälle käyttöön.

– Samalla viputoiminnolla on saatu rahoitusta korkeakoulujen puolelle, ja sitä pyritään saamaan samalla tavoin liikunnan ja urheilun puolelle, sekä nyt myös kulttuurin puolelle.

Ministeri korosti, että kolmas tukimuoto olisi täydentävä, ja koskettaisi tukimuotoja, jotka eivät tähän mennessä ole kuuluneet valtion rahoituksen alaisuuteen.

– Rahaston avulla halutaan nimenomaan vahvistaa kulttuurin ja luovien alojen rahoituspohjaa. Taustalla tässä on puhtaasti se, että kun nyt osa kulttuurialan rahoituspotista tulee valtion budjetista ja osa tulee veikkausvoittovaroista, niin tämän rahaston myötä olisi sitten vielä kolmas lähde olemassa.

– Toivotaan, että se tuo nimenomaan lisää tämän nykyisen potin päälle, jotta voitaisiin toteuttaa sellaisia hankkeita, joita ei vielä tällä hetkellä pystytä toteuttamaan. Totta on, että jos ollaan veikkausvoittovaroista riippuvaisia, niin tilanne on aika haavoittuvainen. Senkin takia meillä on syytä olla muutakin pohjaa olemassa.

Kysymykseen tukimuotojen markkinoitumisesta rahaston siivellä kulttuuriministeri vastasi seuraavasti:

– Tuleeko hanke markkinaistamaan kulttuurin tukea? Siitä asiasta pitää huolehtia, että se ei markkinaistu, vaan että rahoitus on samantyyppistä tukea kuin tähänkin asti näissä valtiolähtöisissä tuissa on ollut. Tämä periaate pitäisi tässä kohtaa pysyä ennallaan.

 

* * *

 

Kulttuurin rahoituksen kannalta on iso ongelma, mikäli veikkausvoittovarat lähtevät laskuun, semminkin kun viime vuosina lakisääteisiä toimintoja on siirretty budjettirahoituksesta veikkausvoittojen puolelle, kuten Kosonen huomautti vastauksessaan seuraavaksi tilaisuudessa esitettyyn kysymykseen.

– Joudummeko me sitten tinkimään tämän puolen rahoituksesta? Sen ei pitäisi olla näin. Tämä asia vaatii ratkaisua, ja meidän onkin katsottava valtionbudjettia kokonaisuutena, Kosonen totesi.

Joudummeko me sitten tinkimään tämän puolen rahoituksesta? Sen ei pitäisi olla näin.

* * *

 

Kulttuurisektorille jää kuitenkin huoli. Yliopistojen rahoitus ei ole yrityslähtöisesti tai muuhun yksityiseen pääomaan perustuen tuottanut kovin hyvää tulosta parin vuosikymmenen aikana. Kuinka sitten kävisi vastaavassa tilanteessa kulttuuripuolelle ja sen kukoistusmahdollisuuksille? Kuuluuhan tälle alalle erottamattomana osana taiteellinen vapaus, jonka ei tulisi olla riippuvainen markkinoista.

Kulttuuri on tänä päivänä elinkeinotoimintaa, ja tulevaisuudessa sen tulisi olla sitä vielä merkittävämmissä määrin. Kuten teatteriohjaaja, kirjailija Raija-Sinikka Rantala tilaisuudessa nosti esiin, kulttuuri, taide ja luova sisällöntuotanto tuottavat nykyään bruttokansantuotteesta selvästi enemmän kuin maa-, metsä- ja kalatalous yhteensä.

Rantala esittikin, että Valtion kehitysyhtiö VAKE, joka on nyt vailla varsinaista toimintasuunnitelmaa miljardien suuruisine pääomineen, olisi se paikka, jonka kautta toteutettaisiin merkittävä kulttuurin rahoituksen nosto.

Jospa VAKEn kautta toteutettaisiin merkittävä kulttuurin rahoituksen nosto?

Sanomattakin on selvää, että allekirjoittanut kannattaa vahvasti tällaista – tai vastaavaa – yhteiskunnallista kehitystä tukevaa liikettä valtion taholta. Kulttuurin rahoituksen voimakas korottaminen valtion budjetissa olisi kansantaloudellisesti ja ilmastollisesti kannattava pitkän aikavälin investointi. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa kulttuurin rahoitukseen on panostettu viime vuosina vahvasti. Kuten Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto TEME:n alkuvuodesta julkaisemassa Hallitusohjelmatavoitteet 2019-2023 -julkilausumassa todetaan, kulttuurin tuki on nostettava 2 prosenttiin valtionbudjetista.

Kulttuurin ja luovan työn alojen valtionrahoituksen kaksinkertaistaminen kahteen prosenttiin budjetista olisi investointihyppäys, jolla luotaisiin ilmastoystävällisiä työpaikkoja ja vähintäänkin välillisesti uutta liiketoimintaa niin että samaan aikaan valtion rahoituspohja vankkenisi!

 

Vajaan tunnin mittaisessa tilaisuudessa ehdittiin käsitellä runsaat kymmenen ministerille ennakkoon lähetettyä kysymystä. Muita kysymyksissä esille nousseita aiheita olivat muun muassa arkkitehtuuri- ja designmuseon kohtalo (Kososen mukaan prioriteettilistalla ykkösenä omassa sektorissaan) ja taiteilijaeläkkeiden määrän nosto (Kososen mukaan keskeinen asia, sillä kyse ei ole mistään lisäeläkkeestä).

 

Kirjoittaja on Kritiikin Uutisten päätoimittaja ja luovien alojen pätkä- ja silpputyön asiantuntija, esimerkiksi taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa vuodesta 2006 ajaneen TATUSOTU-ryhmän perustajajäsen.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriö: Luovia aloja ja kulttuuritoimintaa tukevan rahaston perustamista selvitetään, 9.9.2019.

Temen hallitusohjelmatavoitteet 2019-2023, 11.2.2019.

Jaa artikkeli:Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone