Suomen arvostelijain liiton hallitus kutsui SARVin uudeksi kunniajäseneksi tanssi- ja teatterikriitikko, sanomalehti Kalevan kulttuuritoimittaja Eeva Kauppisen. Kunniajäsenyys julkistettiin liiton kevätkokouksessa lauantaina 27.4.2019 G Livelabissa Helsingissä.

Sanomalehti Kalevassa Oulussa työskentelevä Eeva Kauppinen on Pohjois-Suomen vahva ja iloisenkuriton ääni. Hän on kirjoituksillaan osoittanut, miten paikallisuus ei tarkoita nurkkakuntaisuutta. Kritiikeillään, kannanotoillaan, analyyseillään ja aktiivisen keskustelun ylläpitämisellä Kauppinen on itänyt Kalevan esittävien taiteiden kirjoitukset kansainvälisellä tasolla, menettämättä koskaan tuntua siitä, että hän tosiaan kirjoittaa sille ”Haukiputtaan mummolle” myös.

Eeva Kauppinen on työskennellyt sanomalehti Kalevan kulttuuritoimittajana yli kolmekymmentä vuotta. Hän on pystynyt rakentamaan nykyoloissa harvinaisen pitkäkestoisen kriitikonuran pääkaupungin ulkopuolella.
Kauppisen kiinnostus teatteriin syttyi jo lapsena Kuopiossa. Kuopion kaupunginteatteri sijaitsi kansakoulun naapurissa. Teatterissa esimerkiksi lastennäytelmä Kolme iloista rosvoa valloitti. Myöhemmin Eeva kävi katsomassa esityksiä ihan vain siksi, että paloi teatterille. Välillä oli jopa ihan sama mitä siellä esitettiin. Muun muassa äijien esittämä Puukkojunkkaritkin kelpasi, hän kävi katsomassa sen viisi kertaa. Teatteriin oli päästävä!

Tuore kunniajäsen Eeva Kauppinen ja SARVilta lahjaksi saatu Jasmin Anoschkinin Minttukojootti. Kuva: Jouni Viitala

Nuoruusiässä Kauppinen lähti itsekin harrastamaan teatteria kansalaisopistoon. Innostavia olivat avustajantyöt Kuopion kaupunginteatterissa, jossa hän pääsi näyttelemään Olli Tolan ja Kurt Nuotion ohjauksissa. Mieluisia olivat avustajan pestit Työmiehen vaimo– ja Yksi lensi yli käenpesän -esityksissä. Yksi merkittävä vaikuttaja oli myös Kuopiossa tuolloin asunut ohjaaja Heini Tola, joka vahvisti suunnitelmia hakea teatteritieteen opintoihin. Seuraavana keväänä Eeva Kauppinen pääsikin Helsingin yliopistoon. Heini Tolan lisäksi saamme välillisesti kiittää Jukka Kajavaa siitä, että Eeva Kauppinen päätyi juuri Pohjois-Suomen vaikutusvaltaiseksi teatterikriitikoksi. Kajava nimittäin järjesti teatteritieteen laitoksella kritiikkikurssin, jolle Eeva haki, muttei päässyt. Olisi kuulemma pitänyt olla toimittajakokemusta. Siitä sisuuntuneena Eeva lähti hakemaan kokemusta ja pääsi kesätöihin Sisä-Savon lehteen. Seuraava etappi olivat kesätoimittajan työt Kalevassa, jotka venyivät vuoden mittaiseksi työsuhteeksi ja sijaisuudeksi lehden kulttuuritoimituksessa. Kaleva painosti vahvasti kulttuuriin jo tuolloin.

Kalevan toimituksessa tapahtui vuoden aikana muutoksia. Uutistoimituksen ilmoitustaululle ilmestyi yllättäen lappu, jossa luki: ”Nämä ihmiset on vakinaistettu Kalevan palvelukseen.” Eeva Kauppinen luki hölmistyneenä nimensä listasta. Hän ei ollut hakenut mitään paikkaa eikä kukaan ollut edes puhunut hänelle tällaisesta järjestelystä. Korkkitaululle vain ilmestyi nimi kesällä 1985, ja ammatinvalinta oli sitä myöten selvä.

Maakunnassa Oulun teatterin ensi-ilta on aina pääuutinen, mutta lisäksi lehti seuraa aktiivisesti myös harrastajaryhmiä. Siten Eeva Kauppiselle on syntynyt laaja ja syvä näkemys ruohonjuuritasolta ammattiteatterin toimintaan. Kauppinen on myös elävä todiste siitä, että tietääkseen, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu, ei tarvitse asua Helsingissä. Aina kun hänet tapaa, hän on nähnyt uusimmat esitykset Berliinissä ja tilannut itselleen uudet kotimaiset näytelmät, joita ei muuten ole päässyt katsomaan. Kalevan ohella Eeva Kauppinen kirjoittaa aktiivisesti Tanssi&Teatteri+sirkus-lehteen, jota avustajana hän on toiminut vuodesta 1999.

Kauppinen ei ole vanhojen aikojan haikailija vaan toivoo, että kritiikki pysyisi maailman muutoksessa mukana. Missä ovat rodullistetut esitykset, miten lastenkulttuuri näkyy, uskaltavatko kriitikot kurkkia raja-aitojen yli? Kritiikin ongelmia hän ei ole jäänyt vain voivottelemaan vaan osallistunut alan kehittämiseen toimessaan tanssi- ja teatterijaoksen puheenjohtajana vuosina 2005–2011. Jaoshallituksessa hän on istunut erinäisiä aikoja sitä ennen ja sen jälkeenkin. SARVin hallituksessa hän on ollut vuodet 2003–2011. SARVilaiset muistavat noilta ajoilta paksuihin hynttyisiin kietoutuneen Eevan, joka saapui aina kylmästä pohjoisesta omien sanojensa mukaan maalaishiirenä kaupunkilaishiirten joukkoon ja toi muistutuksen siitä, miten pitkä maa Suomi on.

Kunniajäsen Eeva Kauppinen. Kuva: Jouni Viitala

Eeva Kauppista kiinnostavat ennen muuta aina ne esitykset, joita juuri nyt tehdään. Hän ei haikaile menneitä aikoja, jolloin teatteria tulkittiin tiukasti teksti- ja ohjaajakeskeisesti vaan iloitsee uusista tuulista. Eevan ansioiksi onkin luettava myös se, miten huolellisesti ja kokonaisvaltaisesti hän teksteissään havainnoi valo- ja äänisuunnittelun sekä pukusuunnittelun ja lavastuksen. Ylipäätään Eeva ei kannata lokerointia: hän iloitsee siitä, että teatteri, tanssi ja sirkus ovat nykypäivänä niin erottamattomasti kiinni toisissaan. Oulun sirkusskene, kuten Flow-sirkussarja, onkin saanut Eevasta valppaan analysoijan ja tukijan.

Eeva on ahkera kouluttautumaan. Hän saattoi maisteriopintonsa loppuun ehdittyään työskennellä kulttuuritoimittajana kaksikymmentä vuotta. Hän on jatkokouluttanut itseään tanssin tutkimuksessa, sirkuskirjoittamisessa sekä osallistunut teatteri- ja tanssijaoksen puheenjohtajana useita kertoja kansainvälisen kattojärjestön seminaareihin. Viimeisimmät kiinnostuksen kohteet ovat upottava eli immersiivinen esitystaide ja Oulun seudun teatterin varhaishistoria ennen työväen näyttämöä, josta – kuten muidenkin maakuntien teatterihistoriasta – on kirjoitettu kovin vähän.

Näkemyksellisyydestä on tiukassa paikassa hyötyä. Eeva Kauppinen otti tiukasti kantaa Oulun teatterin alennustilaan kesäkuussa 2018 julkaistussa analyysissään Vain muutamat saavat olla tähtiä Oulun teatterissa. Hän oli seurannut epäpätevän teatterinjohtajan kautta jo kauan ja osasi asettaa nykytilanteen kontekstiin. Tekstillä oli painoarvoa, jollaista ei muualta vieraillut kriitikkotähti olisi voinut mielipiteelleen saada.
Viimeksi Eeva Kauppinen kävi katsomassa kaksi kertaa Eero Ojalan ja Ella Mettäsen Lokin. Eeva on aina tiennyt, että marginaalista nousevat monet kiinnostavat äänet ja havainnot.

Eevaan liittävät SARV-kollegat ilon, loputtoman uteliaisuuden ja leikillisyyden. Kun Eeva on läsnä, kenelläkään ei ole tylsää. Lapsuuden veto esiintymiseen ei ole sammunut ja Eeva harrastaa intohimoisesti tanssia, josta hän on niittänyt esiintyvien ryhmien kanssa useita tunnustuksia. Kriitikon on hyvä laittaa itsensä aika ajoin likoon niin, ettei ala ottaa itseään liian vakavasti. Eevassa elää illuusioton idealisti – hän on aina valmis rakentamaan uutta, mutta ilman turhaa arvokkuutta ja haihattelua.

Minna Canth on ollut Eeva Kauppiselle erityisen tärkeä aina, ja kuopiolaisuutensa vuoksi hän kokee Canthin erityisen tärkeäksi esikuvaksi. Siksi onkin hyvä päättää tämä puhe sitaattiin Minna Canthilta, joka kuvastaa mielestäni myös Eevan elämänasennetta: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!”

Perustelut: Maria Säkö

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Maria Säkö, puh. 044 506 5695, (0440 760917), puheenjohtaja(at)sarv.fi
Toiminnanjohtaja Riikka Laczak, puh. 041 5065594, info(at)sarv.fi