Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Kritiikin Uutisten numerossa 2/2014.

 

Blogeissa kirjoitetaan osallistuvaa ja dialogista kulttuurijournalismia. Kirjabloggaaja Taika Dahlbom selvittää, mistä ilmiössä on kyse.

On yleisesti tunnettu tosiasia, että kirjabloggaajat ovat jo useamman vuoden ajan luoneet keskustelua taidearvostelmakentällä.

Ensimmäiset kirjablogit syntyivät viime vuosituhannen lopulla nettipäiväkirjojen joukosta. Kirjablogien asema kulttuurikeskustelumuotona sedimentoitui vuonna 2011, jolloin Rakkaudesta kirjaan tunnustuspalkinto jaettiin viiden kirjablogin kesken. Vuonna 2012 kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis tuomitsi kirjablogit asiantuntemattomana mutuhuttuna,* mikä johti kirjabloggaajat määrittelemään omaa paikkaansa osana kirja-alaa.

Internetissä on tällä hetkellä noin 150 aktiivisesti päivittyvää suomenkielistä kirjablogia. Niiden pääasiallinen sisältö muodostuu kirja-arvioista, kirja-alan ilmiöiden ja tapahtumien raportoinneista tai muista kirjallisuuden kysymyksiä koskevista keskustelunavauksista. Yksittäiset kirjablogit keräävät kuukausittain tuhansia lukukertoja.

Kaikki tämä on tapahtunut, suurin piirtein, koska kulttuurijournalismin murros on luonut tarpeen ja tilan pääosin harrastajien luomalle vilkkaalle, lukijalähtöisestä vastaanotosta ja dialogin tarpeesta kumpuavalle kulttuurikeskustelulle.

 

Kirjabloggaaja on himolukija

Kirjabloggaajien mediaani on sata kirjaa vuodessa lukeva ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut 36-vuotias nainen. Hän pitää blogia, koska haluaa jakaa lukukokemuksensa. Hän enimmäkseen ostaa tai lainaa kirjastosta lukemansa ja blogissa käsittelemänsä teokset, vaikka viimeisen 3–4 vuoden aikana osa bloggaajista on alkanut vastaanottaa myös arvostelukappaleita.**

Harvat blogit ovat erikoistuneet yhteen kirjallisuuslajiin. Tavanomaista on lukea suomenkielisen rinnalla ulkomaankielistä kirjallisuutta. Käännöskirjoista on usein olemassa suomenkielinen bloggaus ennen kuin kirjaa on edes suomeksi julkaistu.

Kirjabloggaus on rakas harrastus. Vain pari prosenttia bloggaajista saa palkkaa työstään. Osa kieltäytyy kategorisesti ottamasta vastaan arvostelukappaleita tai tapahtumakutsuja kustantamoilta. Kirjabloggaajat toimivat tyypillisesti Kilpailu- ja kuluttajaviraston blogimainonnan tunnistettavuutta koskevien ohjeiden, journalistin eettisten ohjeiden sekä tekijänoikeuslain mukaan.

 

Tiivis yhteisö puhaltaa yhteen hiileen

Kirjabloggaajilla on melko tiivis, jatkuvasti keskusteleva yhteisö, jossa on yli sata aktiivista jäsentä. Yhteisiä tempauksia ja tilaisuuksia järjestetään, kirja-alan palkintoja jaetaan, mielenkiintoisista asioista tiedotetaan ja kollegiaalista henkeä ylläpidetään. Normeja ja identiteettiä pyritään rakentamaan vuorovaikutuksessa sekä internetissä että oikeassa elämässä.

Useimmat kirjabloggaajat identifioituvat fooruminsa kautta. Kirjoittamisen pääteemana on kirjallisuus ja kirjat, ei esimerkiksi oma kirjallinen työ kuten kirjailijablogeissa. Identiteettiin liittyy siis julkaisualusta ja keskeinen teema.

Kirjabloggaajat eivät pääosin ole tai edes halua olla (ammatti)kriitikoita tai toimia (ammatti)kriitikkoinstituution puitteissa. Bloggaajat eivät koe tallovansa kulttuurijournalistien varpaille, vaikka osa toimii myös kriitikkoina tai journalisteina, sillä blogitekstit nousevat eri lähtökohdista ja toimivat eri reunaehdoilla kuin perinteinen kritiikki.

Tyypillisesti bloggaajat ovat koti- ja ulkomaisen kulttuurijournalismin suurkuluttajia. He jakavat syvän huolen ammattikritiikkien määrän vähenemisestä ja laadun heikkenemisestä sekä kulttuurin joutumisesta yhä syvemmälle tiedonvälityksen marginaaliin.

 

Lukukokemus taidearvostelman keskiössä

Kirjabloggaajat tuottavat usein laadukkaita taidearvostelmia. He eivät tavanomaisesti koe kirjoittavansa kritiikkejä, vaan katsovat julkaisevansa kirja-arvioita, -arvostelmia tai lukupäiväkirjoja. Kirjabloggauksen keskiössä on oma lukukokemus, josta kirjoitetaan omaan persoonalliseen tyyliin.

Kirjabloggaajien vähien kirjoittamattomien sääntöjen punaisena lankana kulkee kirjallisuuden ja kirjojen sekä toisten lukijoiden arvostaminen. Juonipaljastuksia vältetään, sillä toisen lukijan oivaltamisen riemun kunnioittamista pidetään yleisesti tärkeänä arvona. Kirjailijan henkilöön ei yleensä oteta lainkaan kantaa, eikä henkilöhistoriallista tulkintaa juuri harjoiteta.

Kirjablogit osallistuvat kritiikin tavoin käytännössä kaikkiin kirjallisuuden osa-alueisiin.

Koska internetissä rehellisyys on luotettavuuden tae, muodostuu kirjabloggaajille (kuten kriitikoillakin) useimmiten oma, koherentti linjansa suhteessa käsittelemiinsä teoksiin. Siitä voi muodostaa kokonaiskuvan seuraamalla blogikirjoituksia pidemmältä aikaväliltä.

Jokaista kirjablogia ohjaa kirjoittajan oma kirjallinen maku, vaikka lukuvinkkejä toisten blogeista luonnollisesti saadaan. Negatiiviset lukukokemukset käsitellään myös oman linjan mukaisesti: jotkut julkaisevat herkullisia teilauksia, jotkut vaikenevat huonot teokset kuoliaaksi. Eroaako tämä käytäntö kovin paljon sellaisten kriitikoiden käytännöstä, joilla on vara valita, mitä lukevat?

 

Kirjabloggaajien asema kirja-alalla

Kirjabloggaajilla on yhä enemmän sananvaltaa. Kun kirjoja julkaistaan jatkuvasti enemmän, mutta perinteinen media supistaa arvostelutoimintaansa, ovat kirjablogit muodostuneet tärkeiksi kirjallisuuden vastaanottamisen paikoiksi. Tiedetään, että kirjabloggaajien arviot ovat vaikuttaneet joidenkin uutuuskirjojen – ja vanhempien teosten antikvaariseen – myyntiin hyvinkin voimakkaasti.

Bloggaajat tiedostavat olevansa kustantamoille yksi kiinnostavimpia kanavia saada uutuuskirjalle julkisuutta. Toisaalta tiedetään myös, että samat teokset ovat ennen pitkää saatavissa kirjastosta. Niinpä arvostelukappalekäytäntö ei ole elinehto kirjablogille, eikä teoksen uutuusarvo useinkaan saa suurta painoarvoa bloggaajan pohtiessa, mistä teoksesta kirjoittaa. Tekstit myös elävät pidempään blogi- kuin mediamaailmassa – ja toivottavasti vaikuttavat kirjan elinkaarta pidentävästi.

 

Kirjablogien suhde muihin alan toimijoihin

Kirjablogit mahdollistavat monitahoisen vuorovaikutuksen. Blogeissa on tyypillisesti kommentointimahdollisuus, jonka avulla toiset lukijat, satunnaisesti myös kirjailijat ja kustantamoiden edustajat pystyvät jakamaan ajatuksiaan käsitellystä kirjasta tai aiheesta. Bloggaajat arvostavat mahdollisuutta keskustella kirjoista muiden lukijoiden kanssa. Kirjakeskustelut ovat bloggaamisen parasta antia.

Blogeilla on vaikutusta kirjailijoiden työhön ja jopa tuotantoon. Blogiarvioita tiedetään liitetyn kirjailija-apurahahakemuksiin. Niitä kerätään kustantamoissa kritiikkien tavoin ja lainauksia laadukkaista blogiarvioista painetaan enenevässä määrin teosten liepeisiin. Kirjabloggaukset osallistuvat siten kritiikin tavoin käytännössä kaikkiin kirjallisen työn osa-alueisiin.

Yhteisöllisyydestä huolimatta kirjabloggaajat eivät ole yksi homogeeninen massa. Niinpä sitä ei voi kustantamon markkinointiosasto lahjoa, sen lukuohjelmaa ei voi määräillä julkaisijan toimesta, eikä se välttämättä pidä Finlandia-voittajaa vuoden parhaana kirjana. Yhteisö muodostuu yksilöistä, joilla on kaikilla omat mieltymyksensä, luku- ja kirjoitustyylinsä sekä lukijansa.

Blogit ilmentävät elinvoimaista kirjakulttuuria, jossa teoksia ja niiden merkityksiä pohditaan kulttuurijournalismista riippumatta. Samalla blogit ovat synnyttäneet kirjallisia ilmiöitä aivan samalla tavalla kuin päämedia aiempina vuosikymmeninä. Blogit ovat kulttuuriväen paheksunnasta huolimatta pysytelleet sitkeästi hengissä, kasvattaneet yleisöään – ja alkaneet institutionalisoitua omilla ehdoillaan.

Lehtitalojen viimeaikaiset kulttuuritoimitusten radikaalit supistukset sekä kiihkeä pyrkimys keksiä, miten verkkolehdillä tehdään rahaa, ovat ajamassa myös oikeat kriitikot netin someen, joka näissä piireissä myös Platonin luolana tunnetaan. Kirjabloggaajat toivottavat kriitikot lämpimästi tervetulleiksi. Hyvä kulttuurijournalismi ei maagisesti muutu mutuhutuksi vain siksi, että se julkaistaan sähköisesti, ei painettuna. Sisältö ratkaisee.

 

* Tuula-Liina Varis: ”Sukupuutto vai nälkäkuolema?” Kansan Uutiset, 18.6.2012.

** Tilastotiedot tyypillisestä kirjabloggaajasta Kirjablogikirjasta (Katja Jalkanen & Hanna Pudas, Avain 2013).

 

Kirjoittaja oli jutun kirjoitusaikaan kirjabloggaaja, mutta päätyi sittemmin kulttuuritoimittajaksi.

Jaa artikkeli:Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone