Viikko sitten päättyneen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin loppunäytöksenä nähtiin moskovalaisen teatteri- ja elokuvaohjaajan Kirill Serebrennikovin Kesä (Лето, 2018), sisältönsä puolesta oivallisesti festivaalin nimeä henkivä teos. Elokuva tulee pian myös kaupalliseen levitykseen.

Kesä käsittelee 1980-luvun alkupuolen neuvostoliittolaista rock-skeneä, ja täsmällisemmin sen nousevaa uutta aaltoa Leningradissa. Tarina on yhdistelmä rentturock-elokuvaa ja kolmiodraamaa. Leningradilaisen undergroundin merkittävimpien yhtyeiden Zoopark ja Kino perustajat Mike ja Viktor elävät eräänlaisessa (kompleksisessa) mestari ja kisälli -suhteessa; huippusuosion saavuttaneen Kino-yhtyeen keulakuva Viktor Tsoi on elokuvassa vasta uransa alkutaipaleella. Draamakuviota täydentää Viktorin romanttinen ihastus Miken vaimoon Natašaan.

Elokuva hyödyntää niin dokumentaarisuuden kuin avantgarden keinoja, leikkii niillä. Esteettisessä ilmaisussaan elokuva on villi ja vapaa, vaikka loppua kohden seestyykin. Parhaimmillaan elokuvan räävittömyydet vetävät hyvin vertoja Trainspotting-elokuvan huumehörhöjen sekoiluille ja Sex Pistolsin punk-estetiikalle.

o o o

Kesästä tekee poikkeuksellisen tapauksen se, että Serebrennikov, Venäjän merkittävimpiin kuuluva ohjaaja ja aktiivinen venäläisen monitaiteen puolestapuhuja ja -toimija, pidätettiin kesken elokuvan kuvausten. Muutamaa päivää ennen kuvausten loppumista hänet kyyditettiin näyttävästi poliisisaattueessa Pietarista Moskovaan vastaamaan syytöksiin Platforma-taideprojektirahojen varastamisesta. Elokuva valmistui monien vaikeiden vaiheiden jälkeen, mutta Serebrennikov on saanut istua kotiarestissa ulkomaailmasta eristettynä jo yli vuoden päivät.

Tapaus herättää luonnollisesti halun tulkita Kesä-elokuvaa establismentille hankalana teoksena. Mutta ei kysymys ole tietenkään näin suoraviivainen. Jos Kesä on poliittinen teos, niin se on sitä hyvin ambivalentilla tavalla. Esimerkiksi elokuvassa toistuvat ”tätä ei tapahtunut” -interventiot (vrt. kuva yllä) voi tulkita hyvin vaikkapa keski-iän saavuttaneen taiteilijan (itse)kriittisiksi kommenteiksi ylenmääräisestä kasarinostalgiasta.

Elämme Euroopassa (ja luen tässä myös Moskovan, Euroopan suurimpana kaupunkina, eurooppalaisen taidemaailman osaksi, vaikka tätä on Suomessa kovin vaikea ymmärtää), jossa keinot taiteellisen vapauden rajoittamiseksi ja riippumattoman kulttuurityön hankaloittamiseksi ovat jotain paljon kompleksisempaa kuin suoraviivainen sensuuri. Ihmisen, jopa taiteilijan, saa kuuliaiseksi helpommallakin, jopa tämän itsensä sitä huomaamatta.

o o o

Serebrennikovin tapaus vaatii pientä katsausta lähihistoriaan, Dmitri Medvedevin presidenttikauteen, jolloin venäläisessä yhteiskunnassa (ja miltei koko Euroopassa) oli vallalla nykyistä huomattavasti liberaalimpi meno. Vuonna 2010 presidentti Medvedev sai kuulla Serebrennikovin hankkeesta perustaa ”Platforma”, esittävien taiteiden alusta, joka yhdistäisi teatteria, tanssia, musiikkia ja uutta mediaa ja joka pystyisi kansainvälisesti osoittamaan venäläisen nykytaiteen elinvoimaisuuden. Medvedev päätti myöntää hankkeelle huomattavan suuren rahoituksen.

Serebrennikov pani toimeksi ja toteutti Platformalla mielettömäksi kehutun ohjelmiston. Liberaalimpi taideväki Venäjällä kritisoi Serebrennikovia aikansa siitä, että hän lähti flirttailemaan vallan kanssa, sehän ei johda kuin turmioon, mutta nyt kun on huomattu, kuinka vakava tilanne on – vailla todellisuuspohjaa olevat syytteet Platforma-projektille myönnettyjen rahojen väärinkäytöstä saattavat johtaa siihen, että Serebrennikov tuomitaan vankeuteen –, on taidemaailma lähtenyt yksimielisesti puolustamaan häntä. (Ei tosin Suomessa.)

Kukaan ei tiedä miksi Kirill Serebrennikov on todellisuudessa asetettu syytteeseen, tuskin sitä tietää Venäjän oikeuslaitoskaan. Tutkintaa tekevä taho on esittänyt Serebrennikovia vastaan syytteitä, jotka voittavat absurdismillaan Kesän hulluimmatkin kohtaukset. Platformaa ei syyttäjien mielestä tapahtunut.

Serebrennikovia tukeva väki on joutunut raahaamaan oikeuteen esimerkiksi teatterijulisteita Platforman toteuttamasta Shakespearen Kesäyön uni -produktiosta, jotta tutkinnan esittämät syytökset – ”Tätä ei tapahtunut” – saataisiin kumottua. Samaan aikaan kyseinen teatteriproduktio kiersi muun muassa Ranskassa.

o o o

Vuosi 2019 on Venäjällä virallinen ”Teatterin vuosi”, ja vuoden varrella järjestettäviin lukuisiin suuriin tapahtumiin on satsattu valtavasti rahaa. Moskovassa viime elokuussa pidetyssä oikeudenistunnossa Serebrennikov piti puheen, jonka hän aloitti viittaamalla tulevaan juhlavuoteen ja jatkoi toteamalla, että on saanut kokea oman ”vuotensa teatterissa” jo nyt.

”Vuosi sitten minut pidätettiin keksittyjen ja absurdien syytteiden perusteella. Tämä ’performanssi’ on nyt kestänyt vuoden – koko sen ajan minä ja lakimieheni olemme yrittäneet selittää kuinka Platforma todellisessa maailmassa toteutettiin toisin kuin syyttäjät omassa mielikuvitusmaailmassaan väittävät. […] Minulla on syytä olla ylpeä: Platforma on kiistämättä äärimmäisen tärkeä projekti niin venäläiselle kulttuurille kuin myös keskeinen minun taiteelliselle uralleni. Tämä on selvää kaikille, jopa syyttäjälle.”

”Tämän ’teatterin vuoden’ jälkeen olen miettinyt paljon syitä tälle tapaukselle – kuka tästä saattaa hyötyä, mitä syyttäjät pyrkivät tavoittelemaan? Kenellä on tarve tuhota teatteriohjaaja, joka luo vapaata ja riippumatonta teatteria – teatteria, joka ei tietenkään aina sovi kaikkien makuun? Kenellä on tarve tuhota ihmisiä, jotka ovat toimineet vilpittömästi ja tarmokkaasti olosuhteissa, jotka ovat olleet epävarman taloudellisen tilanteen takia äärimmäisen haastavia.”

On selvää, että Serebrennikov ei puhu vain itsensä ja työryhmänsä puolesta. Hän puhuu kaikkien kulttuurityöläisten puolesta. Serebrennikov lopettaakin puheensa seuraavin sanoin:

”Tämän ’teatterin vuoden’ jälkeen kaikki toivottavat minulle ’pysy vahvana’, ja olen äärimmäisen kiitollinen tästä tuesta. […] Tulen taistelemaan totuuden puolesta. On hyvin tärkeää, että myöskään te ette anna itseänne pelästytettävän, että ette alistu pelkuruuteen taiteessa tai elämässä, että ette toimi niin että teitä hävettää kun Teatterin Vuosi on takana. Siispä kaikille teille – pysykää vahvoina!”