Sara Ahmed:

Tunteiden kulttuuripolitiikka

Suom. Elina Halttunen-Riikonen

Niin & näin, 2018. 321 s.

Sara Ahmedin Tunteiden kulttuuripolitiikka on palavan ajankohtainen tulkinta 2000-luvun maailmasta ja siihen latautuneista tunteista. Se edustaa niin sanottua affektiivista käännettä eli tunteista kiinnostunutta tutkimusta, joka on yleistynyt akateemisessa maailmassa viime vuosikymmenten aikana. Ahmedin lähtökohtana tunteiden tutkimukselle ovat feministinen traditio, queer-ajattelu sekä rasismin tutkimus. Taustalla vaikuttavat myös psykoanalyysi ja fenomenologia siitäkin huolimatta, että Ahmed käsittelee tunteita kulttuurisena ilmiönä eikä niinkään psykologisina tuntemuksina.

Ahmedin taustateorioista saattaisi syntyä mielikuva, että nyt ollaan erityisen vaikeaselkoisen tekstin äärellä. Tämä on onneksi kuitenkin vain stereotypia, jolla ei ole tässä tapauksessa totuuspohjaa. Ahmedilla on ihmeellinen kyky kirjoittaa ymmärrettävästi, samalla kun hän nojaa hyvin monitulkintaiseen käsiteviidakkoon. Tekstissä moninkertaiset käsitehistorialliset solmut avautuvat kirkkaiksi maisemiksi ilman, että kirjoittaja sortuisi liian helppoihin mutkien suoristamisiin. Jo tämä tekee Ahmedin lukemisesta erityisen kokemuksen.

Ahmed käsittelee tunteita kulttuurisena ilmiönä eikä niinkään psykologisina tuntemuksina.

Tunteiden kulttuuripolitiikka ilmestyi alkukielellään englanniksi vuonna 2004. Teoksen taustalla voi havaita 2000-luvulla läntisen maailman kohtaamat kriisit. World Trade Centerin iskuista on kulunut kolme vuotta ja muukalaisviha on nousussa. Sosiaalinen media täyttyy tunteellisista purkauksista, joissa vuoroin nostatetaan vihaa jotain ihmisryhmää kohtaan ja vuoroin vedotaan tunteisiin jonkin toisen ryhmän puolesta. Tunteilla on monia rooleja. Niiden avulla voidaan yhtä aikaa mitätöidä yksi puhuja liian ”tunteellisena” tai esitellä toinen ”järjen äänenä”. Siinä missä tunteet on perinteisesti mitätöity yhdistämällä ne feminiinisyyteen, Ahmed osoittaa, että tunteilla on todellinen ja vaikuttava rooli yhteiskunnassa. ”Tunteettomuus” ja ”kovuus” eivät ole tunteen poissaoloa. Ne pitävät vain sisällään toisenlaisia, ”rationaalisiksi” nimettyjä, tunteita.

Teos ei ole vanhentunut lainkaan näiden kuluneiden neljäntoista vuoden aikana, jotka Ahmedin ensimmäistä suomennosta on saatu odottaa. Ahmed käsittelee muun muassa valkoista syyllisyyttä ja pakolaisuutta, rasismia, toivon ja onnellisuuden normittumista, rakkauden vaatimusta, pelkoa ja häpeää.

Ahmed näkee tunteet syvällisesti yhteisessä maailmassa syntyneinä. Ne ovat siis ihmisten välillä olevia ilmiöitä, jotka vaikuttavat joko tuomalla ihmisiä yhteen tai erottamalla heitä toisistaan. Tunteet eivät ole näin ollen yksinomaan jotain ihmisen sisältä nousevaa. Sitä vastoin ne syntyvät ennen kaikkea jaetussa, sosiaalisessa todellisuudessa.

Tunteet toimivat monin tavoin. Ahmed kuvaa kuinka esimerkiksi rasismin pohjalla oleva inho ja pelko ei synny siitä, että rasismin kohteena oleva ihminen olisi ominaisuuksiltaan erityisen vastenmielinen tai uhkaava. Rasistinen viha on luonteeltaan kiertävää. Se ei pysähdy mihinkään tiettyyn kohteeseen, vaan kiertää etsien uusia kohteita ja luo samalla mielikuvaa vihattavien toisten joukosta. Ahmed kirjoittaa affektiivisesta taloudesta, jossa ”tunne ei pysy kenessäkään tai missään, mikä taas merkitsee sitä, että [vihattu] ’subjekti’ on pelkästään yksi talouden solmukohdista, eikä sen alkupiste taikka määränpää” (s. 63).

Rasistinen viha on luonteeltaan kiertävää. Se ei pysähdy mihinkään tiettyyn kohteeseen.

Rasismin esimerkki kuvaa hyvin tunteiden toimintaa kulttuurissa laajemminkin. Tunteet eivät ole luotettavia siinä mielessä, että niiden perusteella voisi päätellä jotain niiden kohteena olevista ihmisistä. Ne ovat kuitenkin todellisia siten, että tunteet vaikuttavat konkreettisesti ihmisten välillä olevana voimana. Tähän perustuu myös tunteiden poliittinen voima, sillä tunteet luovat mielikuvaa maailmasta tietynlaisena. Samalla ne luovat toimijuutta ja asemoivat ihmisiä suhteessa toisiinsa: tunteet ”muodostavat ruumiin pinnat tai rajat: ’minä’ ja ’me’ olemme niiden muotoilemia ja saamme jopa muotomme kosketuksissa toisiin” (s. 21).

Sara Ahmed on tutkijana aktivistinen toimija, joka ei tyydy pelkästään kirjoittamaan tutkimuksen kohteena olevista asioista, vaan elää niitä todeksi myös käytännön elämässään. Ahmed ylläpitää Feminist killjoys -nimistä blogia (”feministiset ilonpilaajat”), jossa hän käsittelee yleistajuisesti tutkimuksensa aiheita. Vuonna 2016 Ahmed luopui rasismintutkimuksen professuuristaan (professor of race and cultural studies) Goldsmithsissä, Lontoon yliopistossa vastalauseena siellä tapahtuneelle seksuaaliselle häirinnälle. Tänä päivänä hän toimii vapaana tutkijana ja kirjoittajana.

Elina Halttunen-Riikosen käännöstyö tekee oikeutta Ahmedille. Halttunen-Riikonen on Ahmedin parissa tutulla maaperällä. Hän on kääntänyt aikaisemmin niin ikään niin & näin -kirjoissa ilmestyneen bell hooksin teoksen Rakkaus muuttaa kaiken (2016, All About Love: New Visions, 2000). Kääntäjän syvällinen perehtyneisyys aiheeseen on suuri palvelus lukijalle ja näkyy vaivattomana ja luontevana tekstinä.

Sara Ahmedia voidaan pitää aikamme yhtenä keskeisimpinä ajattelijoina – eräänlaisena bell hooksin, Susan Sontagin tai Judith Butlerin kaltaisena perusnimenä. Ahmedin laajaa ja alati kasvavaa tuotantoa nähdään toivottavasti kotimaisille kielillemme käännettynä enemmänkin. Samalla voitaisiin korjata karmeaa sukupuolivinoumaa, joka vaivaa erityisesti filosofista kirjallisuutta. Esimerkiksi niin & näin -sarjassa ilmestyneestä lähes sadasta niteestä vain kymmenesosa on naisten toimittamia tai kirjoittamia.