Hyvä työ- ja elinkeinotoimiston virkailija, kiitos yhteydenotostanne!

Kerroitte tietoonne tulleen, että olen osallistunut kollaasitekniikkateoksillani Galleria N:n näyttelyyn. Pääsittekö itse näkemään työni? Mitä piditte niistä?

Olen otettu. Huomio ilahduttaa yksinäisen puurtamisen ja kateellisen kilpailun tärvelemän taiteilijanelämän keskellä – varsinkin kun se tulee odottamattomasti niin sanotun kentän tai tunnetun harrastaja/ostajakunnan ulkopuolelta.

Huomaan että suottahan teitä virkamiehiä aina pilkataan. Ettette muka olisi kiinnostuneita taiteesta ja olisi jyvällä niistä elämän edellytyksistä, joista taide syntyy. Te selvästi halusitte tietää vielä enemmän, lisää yksityiskohtia, ja sitä varten lähetitte kaavakkeen, jossa pyysitte ”selvitystä taiteellisesta toiminnasta”.

Valitettavasti kaavakkeenne tila on niin mitättömän pieni, etten pystyisi kertomaan siinä kuin vain olennaiset seikat taiteellisista lähtökohdistani; voisin ainoastaan todeta sen ristiriidan, joka sai minut jo lapsena näkemään todellisuuden ikään kuin useammasta perspektiivistä yhtä aikaa. Tuo ristiriita pohjautuu sukuumme piintyneeseen traumaan.

Jos sallitte, jatkan. Olen käsitellyt useamman perspektiivin problematiikkaa laajemmin taideväitöskirjassani, jonka liitän oheen. Sen lopussa on laaja lisälukemisto. Siitä käyvät ilmi ne keskeiset tieteen suuntaukset, tutkijat ja teokset, jotka ovat vaikuttaneet taiteelliseen toimintaani. Uskon Teidänkin löytävän sieltä aineistoa, jonka lukeminen lisää ymmärrystä.

Olisi hieno kuulla niistä tuntemuksista ja ajatuksista, joita teokseni herättivät Teissä.

Väitöskirjani valmistui vuosi sitten. Vuodessa taiteellinen ajatteluni on ehtinyt mennä merkittävästi eteenpäin. Siksi liitän oheen myös joitakin skannaamiani sivuja päiväkirjastani kuluneen vuoden ajalta. Niissä pohdin erityisesti sitä, kuinka vapautua teoreettisista viitekehyksistä ja irrottautua instituutioista. Nykyisin ajattelen ehdottoman vapauden olevan välttämätöntä kaikelle taiteelle.

Olen huomannut, että osuvimmin merkityksen kiteyttävä ilmaisu syntyy kuitenkin aina vuorovaikutuksessa katsojan, kuulijan  – niin, tai lukijan kanssa (olemmehan tässä vaiheessa vasta kirjeenvaihtoystävyydessä). Parhaimmillaan vuorovaikutus kuitenkin tapahtuu, tiedän sen tutkimusteni perusteella, fyysisen läsnäolon myötä. Siksi kysynkin, ehtisittekö Te tapaamaan kasvotusten, jotta saisin paremmin selvitettyä taiteellista toimintaani.

Te vaikutatte taiteesta kiinnostuneelta ihmiseltä. Olisi hieno kuulla niistä tuntemuksista ja ajatuksista, joita teokseni herättivät Teissä.

Olitte myös kiinnostunut teosteni myynnistä. Rohkenen paljastaa, että olin itse laittanut sen ainoan punaisen tarran erään kollaasityöni viereen. Ajattelin sen lisäävän myyntiä, kiinnostuksen herättävän lisää kiinnostusta. Sillä sellaisiahan me ihmiset olemme, että haluamme sitä mitä muutkin haluavat.

Toisin sanoen, myös se teos on myymättä. Oletteko kenties kiinnostunut ostamaan sen tai jonkin muun maalaukseni?

Kirjoittaja on salakuuntelija.