Olen iloinen päästessäni nyt aloittamaan Kritiikin Uutisten päätoimittajana; tämä on ensimmäinen pääkirjoitukseni lehdessä. Kiitokset vielä edeltäjälleni, neljä vuotta pestiä hoitaneelle Marissa Mehrille!

Kritiikin Uutiset on kritiikin ja laajemmin kulttuurijournalismin kysymyksiin keskittyvä julkaisu, mutta se on Suomen arvostelijain liiton, SARV:n, kustantamana olennaisesti myös kaikkien ammattikriitikoiden työelämän parantamiseen tähtäävä julkaisu. Niinpä seuraavassa hieman työmarkkina-asiaa.

Näkökulmani on häpeämättömän subjektiivinen. Uskon kuitenkin, että aktiivimallia koskeva viimeisin taisteluni Kelan kanssa – toki atmosfääri on täynnään vastaavanlaisia tapauksia (jo Kafka varoitti meitä näistä) – valaisee niitä hankaluuksia ja esteitä, joita työttömyydestä kärsivien mutta itseään työllistämään pyrkivien kulttuurialan freelancerien lannistamiseksi on kehnoilla poliittisilla päätöksillä onnistuttu synnyttämään.

Hallituksen saavutuksiin kuuluu kansaneläkeindeksin kierosti toteutettu jatkuvakestoinen jäädytys, joka vaikuttaa vastaavalla tavalla myös pienimpiin työttömyyskorvauksiin. Toisin sanoen vähimmäistulotason leikkaaminen vie toimintamahdollisuuksia niiltä ihmisiltä, joiden on jo ilmankin vaikea työllistyä kelvollisesti palkattuun työhön, vaikka kykyjä ja annettavaa ammatillisesti on.

Mutta aktiivimalli on edellisen lisäksi varsinainen byrokratialoukko.

o o o

Kela ilmoittaa, että ”työttömyysturvalaissa määritelty aktiivisuus on riittävää” mikäli olet tarkastelujakson aikana joko ”työskennellyt palkkatyössä yhtä työssäoloehtoa kerryttävää työviikkoa vastaavan määrän” (ts. tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta vähintään 18 tuntia, josta työstä saatavan palkan on oltava minimissään 124,38 euroa) tai ”olet ansainnut yritystoiminnasta vähintään 241,04 euroa”. Tämän lisäksi työttömyyskorvauksen leikkauksen voi välttää pääsemällä ja osallistumalla johonkin ”työllistymistä edistävään” tai ”työllistämisedellytyksiä parantavaan” palveluun.

Edellisestä voisi päätellä, että mikäli olen tarkastelujakson aikana tienannut omassa työssäni työtuloja 270 euroa, kuten nyt esimerkkinä kävi, täyttäisin aktiivisuusedellytyksen. Mutta eipä se mene näin! Seikka saattaa tulla monelle yllätyksenä, eikä paljon lohduta, että siitä tietämättömiä on myös valtaosa kansanedustajista, jotka laista itse päättivät. Hallituksen tietotasoa asiassa en lähde arvailemaan.

Seuraavassa mahdollisimman tiivis mutta täsmällinen selvitys tilanteesta, joka tulee vastaan vain hieman työtä löytäneelle työnhakijalle silloin kun työ ei ole ollut TES:n mukaisesti palkattua.

”Luovaa taikka esityksellistä työtä tekevällä henkilöllä luetaan työssäoloehtoon alle kuukauden kestävästä työsuhteesta jokainen kalenteriviikko, jona henkilön tästä työstä saama verotettava tulo kuukauden tarkastelujakson aikana on vastannut vähintään työttömyysturvalaissa määriteltyä määrää, joka vuonna 2018 on 1 189 euroa. Koska työssäoloehtoon luetaan kalenteriviikkoja, kuukauden tarkastelujakson tuloedellytyksenä oleva 1 189 euroa on suhteutettava kalenteriviikolle. Tämä tapahtuu jakamalla 1 189 euroa 21,5:llä ja kertomalla näin saatu luku viidellä. Näin saadaan vaadittavan palkan/palkkion määrä 276,50 €. Jos kalenteriviikon aikana saatu tulo ylittää näin saadun viikkokohtaisen tulominimin, kalenteriviikko voidaan lukea työssäoloehtoon ja se näin ollen luetaan myös aktiivisuusedellytykseen. Aktiivisuutta kerryttävän ansion voi siis kuitenkin kerryttää esimerkiksi yhden viikon, neljän viikon tai koko 65 maksupäivän aikana.”

Toisin sanoen aktiivimallissa sanktioidaan muita ankarammin niitä, jotka ovat työmarkkinoilla sen verran heikossa asemassa, etteivät pysty vaatimaan – työtilaisuuden tullessa – työehtosopimuksen mukaisesti palkattua työtä. Juuri tässä tilanteessa on suuri osa freelancereita, etenkin kulttuurialalla.

Edellä siteerattua tietoa ei löydy Kelan tai TE-toimistojen virallisilta nettisivuilta. En myöskään saanut asiaan vastausta Kelasta sitä sieltä kysyttyäni. Kaivoin tiedon Kysy Kelasta -nettichatista, jonka jälkeen onnistuin selvittämään, että käytäntö perustuu työttömyysturvalain 5. luvun 4:nteen pykälään. Nykyhallituksen toteuttaman politiikan yhteydessä on toistuvasti jouduttu puhumaan perustuslaillisista ongelmista. Tästä lakisovelluksesta, kokonaisvyyhdistä puhumattakaan, sellaisia(kin) todennäköisesti löytyy.

o o o

Yksi iso ongelma ovat tietenkin työkorvaukset ja sitä vastaavat työn ”satunnaisuuteen” vetoavat järjestelyt, joilla työnantajat pyrkivät välttämään palkkatyöhön liittyviä työnantajamaksuja. Työkorvausten käyttö on viime vuosina yleistynyt reippaasti yli tarkoitettujen rajojen, ja olisi yhteiskunnallisesti monia järkeviä syitä rajoittaa niiden käyttöä alkuperäiseen tarkoitukseensa, siis koskemaan vain aidosti poikkeuksellisia ja yksittäisiä tilanteita, joissa työn tarjoaja ja työn suorittaja muodostavat kertaluontoisen ja vastikkeellisen työsuhteen toistensa kanssa.

Vielä suurempi ongelma on suomalainen työvoimapolitiikka. Tänä päivänä se tuhoaa vähintäänkin kulttuurielämää. Myrkylliset kaasut, joita nykyhallitus on toimikautensa aikana päästellyt muun muassa luovan työn tekijöiden pään menoksi, soisi kiellettävän kuten freonit taannoin maailmanlaajuisesti. Kulttuuri ei voi hyvin, jos sen tekijöitä painetaan alas.

Työvoimapolitiikka laajemminkin – tämä on selvää – tarvitsee Suomessa täyskäännöksen. Nykyinen linja, oletukseni mukaan lyhytnäköiseen digitalisaatiouskoon perustuva ja ehkä muustakin osaamattomuudesta johtuva ”hallinnointi” on omiaan rapauttamaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Siispä kulttuurisen näivettymisen estämiseksi ja valtiontalouden kohentamiseksi nostan tähän loppuun vanhan, mutta yhä toteuttamiskelpoisen idean: Tuplataan valtion kulttuuribudjetti!

Jaa artikkeli:Share on Facebook209Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone