Suomen arvostelijain liitto ry, SARV järjesti Maailman sirkuspäivän ja sirkuksen 250-vuotisjuhlan kunniaksi Suuren sirkuskeskustelun yhteistyössä Cirkon ja Sirkuksen Tiedotuskeskuksen kanssa lauantaina 21.4.2018 Cirkon Maneesissa. Kritiikin Päivän tilaisuudessa nähtiin ilma-akrobatiaa ja klovneriaa, kuultiin mielenkiintoisia näkemyksiä sirkuskirjoittamisesta sekä yleisökeskustelua. Tilaisuuden juonsi kulttuuritoimittaja Raisa Rauhamaa.
Iltapäivän aloitti nykysirkustaiteilija, ilma-akrobaatti Salla Hakanpään fyysinen puheenvuoro, jossa hän laskeutui taidokkaasti kattoon kiinnitettyä köyttä pitkin päätyen pää edellä lattialla olleeseen vesisaaviin. Hakanpää voi pidättää hengitystään veden alla yli neljä minuuttia.
Ensimmäisessä keskustelussa Temppuja vai taidetta – Miten kirjoittaa sirkuksesta? kuultiin tanssitaiteilija, Cirkon ma. toiminnanjohtaja Jarkko Lehmuksen, ohjaaja Alma Lehmuskallion ja teatteri- ja sirkuskriitikko Tenka Issakaisen alustukset sekä pohdittin muun muassa nykysirkuksen määritelmää ja sirkuskirjoittamisen erilaisia tapoja. Keskustelun moderoi kulttuuritoimittaja Raisa Rauhamaa.
Tanssitaiteilija, Cirkon ma. toiminnanjohtaja Jarkko Lehmus toivotti kuulijat tervetulleiksi Cirkon puolesta sekä kertoi sirkusalan tämänhetkisestä tilanteesta ja koulutusmahdollisuuksista. Lehmus totesi, että on vielä paljon tehtävää siinä, että sirkus nähdään vakavasti otettavana taiteena, eikä vain viihteenä. Toisaalta esityksen viihdyttävyys ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi taidetta. Sirkuksen sukupuolirooleista Lehmus totesi, että ne ovat ulkomailla huomattavasti tiukempia kuin Suomessa.
Teatteria ja sirkusta teoksissaan yhdistävä ohjaaja Alma Lehmuskallio kertoi taiteenalojen eroista ja yhtäläisyyksistä, sekä esitykseen valmistautumisesta ja ilmaisun fyysisyydestä. Lehmuskallio korosti tekijöiden vastuuta ja konservatiivisen nais- ja mieskäsityksen purkamista.
Sirkuskriitikko Tenka Issakaisen mukaan kriitikon ei tule kertoa sitä mitä teos ei ole, ja se mitä emme esityksessä nähneet, on kysymyksenä epäkiinnostava. Sirkuksen olemusta pohdittaessa Issakainen kertoi Vilnan balttilais-pohjoismaisessa sirkuskirjoitustyöpajassa vuonna 2015 kuulemansa anekdootin: ”Sirkus on kaunis ihminen, joka on kyllästynyt kuulemaan olevansa kaunis, ja toivoo että häneen suhtaudutaan persoonana”.
Kahvitauon jälkeen oli vuorossa näyttelijä, esitystaiteilija, klovni Laura Rämän fyysinen puheenvuoro klovneriasta. Hänen hahmonsa Niilo-Liisa Rastas muun muassa tasapainoili kahvikupin kanssa sekä piti fläppitaululla RED TALK -esitelmän.
Paneelikeskustelussa Ilma-akrobatiasta sairaalaklovneriaan – Sirkuksen eri lajit mediassa keskustelemassa olivat nykysirkustaiteilija, ilma-akrobaatti Salla Hakanpää, näyttelijä, esitystaiteilija, klovni Laura Rämä, Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa sekä SARVin puheenjohtaja, muun muassa Helsingin Sanomiin kirjoittava tanssi- ja teatterikriitikko Maria Säkö. Keskustelun moderoi kulttuuritoimittaja Raisa Rauhamaa.
Nykysirkustaiteilija Salla Hakanpää puhui kuolemanvaarasta ja riskeistä sirkusesityksissä ja toivoi, että hänen esityksensä nähtäisiin ensisijaisesti taiteena. Hänen mukaansa sirkuksessa ja sirkuskirjoittamisessa on keskitytty liikaa taidosta puhumiseen, tai sen pohtimiseen onnistuuko vai epäonnistuuko tekijä. Epäonnistuminen voi olla sirkuksessa kohtalokasta, ja se myös vaikuttaa asenteisiin ja nykysirkuksen vastaanottoon.
Esitystaiteilija, klovni Laura Rämä totesi, että klovneria on koko ajan vähemmän temppuja, ja enemmän tilanteen havainnointia ja kysymistä. Hänen mukaansa sairaalaklovneriassa lapsi on pääosassa. Rämän mielestä esitys on neuvottelua maailman rajoista ja etiikasta, ja hän sekoittaa tietoisesti sukupuolirooleja hahmoissaan.
Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaan mukaan nykysirkuksessa on kiehtovaa etenkin sen rakettimainen nousu suomalaisella taidekentällä. Aromaa totesi toimittajan tarvitsevan taiteilijaa, joka osaa kertoa työstään, ja että toimittajan on tärkeää säilyttää yhteys ruohonjuuritasoon. Hän piti tarinallistamista tämän ajan ongelmana. Nykyisin on vaikea saada enää juttua läpi ilman, että siihen liitetään jokin tarina.
SARVin puheenjohtaja, kriitikko Maria Säkö totesi, että sirkuksesta kirjoittaminen on vielä toistaiseksi sanomalehdissä melko yksipuolista, ja toivoi sirkuskritiikkeihin perspektiiviä, lähihistorian huomioimista sekä henkilökohtaisempaa ja esseististä otetta. Säkön mukaan esimerkiksi runokritiikillä voisi olla annettavaa sirkuskritiikille ja sirkuksesta kirjoittamiselle.
Suuren sirkuskeskustelussa oli streamaus ja livechat. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa SARVin facebook-sivulla: https://www.facebook.com/Suomenarvostelijainliitto/
Livechatin ääressä olivat SARV ja Sirkuksen Tiedotuskeskus.
Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Riikka Laczak, info(at)sarv.fi, 041 506 5594