Maaliskuun alussa niiden muutamien kauppojen, jotka vielä kulttuurilehtiä myyvät, hyllyille ilmestyi uudistunut Nuori Voima. Tällä hetkellä päätoimittaja Maaria Ylikangasta vuoden 2017 ajan sijaistaa parivaljakko Ann-Mari Huhtanen ja Noora Mattila. Huhuja lehden ilmeen ja sisällön uudistumisesta on liikkunut siitä lähtien, kun Huhtanen ja Mattila valittiin tehtävään.

Täytyy todeta, että päätoimittajat ovat pistäneet koko paketin uusiksi. Tunnistettavia piirteitä ei kuitenkaan ole heitetty mäkeen: logo, painojälki ja lehden henki on tuttuja.

Jo tekijöiden nimet antavat viitteitä lehden sisällöstä ja tyylistä: tuttujen nimien seassa on ansioitunut ja palkittu toimittaja Anu Silfverberg ja mm. Helsingin Sanomiin kirjoittava musiikkitoimittaja Oskari Onninen. Myös bloggaaja Kasper Strömmanin nimi vilahtaa Sivumennen-palstalle koottujen lyhyiden humorististen juttujen yhteydessä idealähteenä.

Kenties näkyvin muutos lehdessä onkin vahvasti painottunut yhteiskunnallisuus ja politiikka. Samaan pakettiin on pyöräytetty Donald Trump, Hannah Arendt, Slavoj Žižek, sananvapaus, virolainen oikeusjärjestelmä sekä lapsipornosyyte. Lienee oireellista, että yhteiskunnallisuutta sivuava numero on teemaltaan Minä. Pääkirjoituksessaan päätoimittajapari toteaakin, että ”omaa etua ajava ajattelu on muuttunut maailmanpolitiikaksi”.

Kaja Kunnaksen tekemä virolaisen Kaur Kenderin haastattelu on lehden antoisin artikkeli. Kolmen aukeaman mittainen juttu käsittelee novellia, jonka julkaiseminen toi kirjailijalle syytteen lapsipornon levittämisestä. Koska 99% virolaisessa oikeusistuimessa syytetyistä tuomitaan, voi Kenderiä odottaa jopa kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus.

Jutun myötä huomaa, ettei Neuvostoliiton aikainen absurdismi ole virolaisesta oikeusjärjestelmästä mihinkään kadonnut: Asiaa käsitellään suljetuin ovin, koska kyseessä on alaikäiseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta. Paitsi, ettei uhria ole. Oikeudenkäynti myös muuttuu pian kirjallisuusluennoksi, ja esimerkiksi entinen Helsingin yliopiston japanin kielen ja kirjallisuuden professori Rein Raud pyydetään selittämään tuomareille, mitä transgressiivinen kirjallisuus tarkoittaa.

Hieman toisiin tunnelmiin päästään kääntäjä Raisa Porrasmaan kirjoittamassa ja valokuvaaja Maija Tammen kuvittamassa artikkelissa. ”Honne” käsittelee japanilaisten minuuskäsitystä, jonka mukaan ihmisellä on kaksi minää: perimmäinen honne sekä julkinen tatemae. Kuvan ja tekstin tasapainoinen suhde tuo rytmiä kokonaisuuteen ja rauhallisen hetken muuten kovin tekstipainotteiseen numeroon.

Lehden tekstit valottavat teemaa  eri puolilta. Numeroon valikoitunut novelli on sekin minään liittyvä autofiktiivisyytensä vuoksi. Olavi Koistisen Mies joka laski tuhanteen kuvaa kirjoittajan tietä esikoiskirjailijaksi. Autofiktiivisyyttä ilmiönä käsittelee Arttu Seppäsen ja Paavo Kässin essee ”Autofiktio on sosiaalisen median jatke”.

Runoilija Timo Salon ja valokuvaaja Laura Ojan yhteistyö ”Hetkessä uuteen” yhdistää runoa ja valokuvaa. Runo-kuvaessee käy rohkeasti keskustelua lajien välisistä rajapinnoista. Heidän yhteistyönsä aloittaa lehdessä julkaistavien runo-kuvaesseiden sarjan.

Lehden päättää laajat kritiikit, joita on viisi kappaletta. Näistä kaksi käsittelee tietokirjoja ja kaksi kaunokirjallisuutta: novellistiikkaa ja runoutta. Lisäksi mukana on yksi sanoitusarvio. Nuoren Voiman kahdesti vuodessa ilmestyvä Kritiikki-katsaus jatkaa ilmestymistään, mutta saa nähdä, minkälaisia muutoksia se tuo tullessaan. Onko journalistinen, taiteen yhteiskunnallisuutta painottava ote hallitseva myös kritiikeissä ja kritiikkien kohteiksi valituissa teoksissa? Entä painottuuko kuvan ja sanan välinen yhteys myös lehden yleisilmeessä? Seuraava puolivuosittainen katsaus ilmestyy toukokuun aikana.

***

Huhtanen ja Mattila ovat lähteneet rohkeasti muokkaamaan lehteä sekä ulkoasun että sisällön suhteen. Ennen kaikkea lehden uudistus herättää kysymyksen siitä, muuttaako Nuoren Voiman linjaus yleisemminkin kulttuurilehtiä siirtymään kohti yhteiskunnallisempaa ja journalistisempaa sisältöä. Jos näin on, miten se vaikuttaa kulttuurijournalismin sisältöön. Onko korostunut yhteiskunnallisuus on juuri se aspekti, joka tuo kulttuurilehdistöä ja taiteesta kirjoittamista paremmin osaksi nykyistä yhteiskunnallista keskustelua?

Uudistuksen myötä myös lehden verkkosivut koki muodonmuutoksen. Sivuilla julkaistaan aiemmin lehdessä julkaistua sekä yksinomaan sinne tuotettua materiaalia, muun muassa kirjallisuusaiheisia podcasteja.

Lehden tulevia teemoja ovat Valta, Runous sekä Ihmisen jälkeen.

EDIT. Muokattu levyarvio sanoitusarvioksi sekä Kasper Strömmanin roolia lehdessä.