Kritiikki elää! 8.3.2017
Kritiikin Uutisten verkkolehden julkistamistilaisuus Villa Kivessä.

Kritiikin Uutiset -niminen monistettu tiedotuslehti” päätettiin perustaa Suomen arvostelijain liiton hallituksen kokouksessa 7.1.1969. Jo 1970-luvun alussa tämä liiton sisäiseen tiedotukseen keskittynyt lehtinen laajeni offset-painatteeksi, jota Arto Kytöhonka päätoimitti kotoaan Eerikinkadulta käsin. 1970-luvun lopulla lehti muotoutui A4-kokoiseksi offset-painatteeksi ja alkoi sisältää enemmän myös liiton ulkopuolisia asioita.

Lehti on valottanut lähes 50-vuotisen ilmestymisensä aikana kriitikon ammattia sekä taidekritiikkiä monipuolisesti ja eri näkökulmista. Silti moni asia ei ole muuttunut: kriitikon tehtävä on kirjoittaa taiteesta ja sitä kautta yhteiskunnasta. Vanhoista lehdistä löytyy yllättävän paljon ehdotuksia ja ajatuksia, jotka sopivat nykyaikaamme. Kuten esimerkiksi kehotus, että poliitikkojen pitäisi osallistua kulttuurikurssille. Myös tekijöiden kulttuurilehtiin käyttämä intohimo ja itse lopputulos jäävät usein pienen piirin tietoisuuteen. Näin siis valiteltiin muun muassa vuoden 2003 ensimmäisessä numerossa.

Lempilainaukseni tulee 1970-luvulta. Numerossa 1/1978 kirjoitettiin seuraavanlaisesti: ”Kritiikin Uutiset on sitkeä. Epäsäännöllisen säännöllisesti se aina uudestaan ponkaisee esiin, vaikka taloudelliset vaikeudet tuntuvatkin ylitsepääsemättömiltä.” Vaikka SARV ilmoitti samaisessa lehdessä kassan olevan tyhjä ja kirjeiden lähteneen maailmalle lainarahalla, edes se ei ole ollut este lehden julkaisun jatkamiselle. Samaa sissiasennetta ja periksiantamattomuutta toivon myös tulevaisuuteen.

Kritiikin Uutisten historia on värikäs. Journalismin lisäksi sitä on käytetty julkaisualustana myös laajemmille kokonaisuuksille: numerona 3/2000 julkaistiin lehden silloisen päätoimittajan Otto Lappalaisen kirjoittama historiikki 50-vuotiaasta SARVista, ja vuotta myöhemmin SARVin puheenjohtaja Heikki Jokinen kirjoitti Arvostelijan eloonjäämisoppaan (4/2001).

Lehden ulkoasu, ilme ja formaatti on vaihtunut useaan otteeseen, samoin sivumäärä on vaihdellut neljän ja yli kuudenkymmenen välillä. Pia Pettersson vastasi lehden visuaalisesta ilmeestä kolmen eri päätoimittajan, Otso Kantokorven, Aleksis Salusjärven sekä minun, aikana. Pia kehittikin lehden visuaalisen estetiikan huippuunsa. Seuraava suuri askel Kritiikin Uutisten historiassa – ja kenties kaikista suurin – on siirtyminen verkkoon. Moni jää kaiholla muistelemaan painettua lehteä ja Pian kaunista visuaalista jälkeä.

Verkkoon siirtyminen ei ole pelkästään talouden sanelemien raamien mukaan tehty päätös, vaan myös aatteellinen ja käytännöllinen. Journalismin luonne on muuttunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Keskustelu on siirtynyt lehtien sivuilta verkkoon, ja yhä harvempi tarttuu painettuun lehteen. Juttuja jaetaan, kommentoidaan ja luetaan verkossa yhä enemmän.

Lisäksi taustalla on toinenkin syy, tai tarkemmin sanottuna huolenaihe. Emme voi mitenkään sulkea silmiämme siltä, että 2010-luvun polarisoitunut yhteiskunnallinen ilmapiiri on vaikuttanut ja vaikuttaa vahvasti myös taiteen ja kulttuurin aloihin. Jo siksikin me emme voi, eikä olisi mielekästäkään, keskustella taiteesta pienen piirin sisällä, vailla kosketuspintaa kuplamme ulkopuolelle.

Sivistysyhteiskunta on vaarassa, näkökannat kärjistyvät ja tilanteet eskaloituvat. Tällaisissa tilanteissa taiteella on yhä tärkeämpi tehtävä, ja sen myötä myös kriitikolla tulkkina, viestinviejänä ja tulkitsijana niille, jotka eivät itse syystä tai toisesta pääse taiteen luokse.

Siksi saavutettavuus on entistä tärkeämpää. Kriitikot tekevät työtä lukijoita varten, oli tämä lukija sitten kollega, taiteilija tai Pyhäjärven Raija. Kriitikoiden tulee astua esiin, olla näkyvillä, kertoa, perustella ja jakaa huomioitaan taiteesta ja sitä kautta yhteiskunnasta, ihmiskunnasta, elämästä ja ympäristöstä. Siksi Kritiikin Uutiset on tästä lähin kaikille avoin ja maksuton verkkolehti: jotta ihmiset saisivat lukea tasokasta puhetta taiteesta ja kritiikistä myös tulevaisuudessa, ja jotta keskustelua syntyisi. Taide kuuluu kaikille, ja vaikka muut lehdet siirtyisivät hiljalleen maksumuurin taakse pimentoon, Kritiikin Uutiset haluaa olla julkaisu, joka tuo taidepuheen jokaisen ulottuville.

Tulevaisuudessa saatte lukea uusia juttuja verkkosivuilta viikottain. Samaan aikaan uuden verkkolehden kanssa julkaistaan myös lehden verkkoarkisto, jossa on koottuna lehden vanhat numerot, niin kattavasti kuin on ollut mahdollista. Sekä verkkosivujen että arkiston raikkaasta ja toimivasta toteutuksesta suuri kiitos Seppo Laineelle.

Ja kiitos ennen kaikkea teille, hyvät entiset päätoimittajat, että olette saapuneet paikalle juhlistamaan kanssamme Kritiikin Uutisten uutta, juuri alkanutta verkkotaivalta. Ilman teitä lehdellä ei olisi niin hienoa historiaa, eikä se olisi sitä mitä se nyt on. On ollut hienoa olla osa lehden päivittäin kasvavaa, pitkää ja ansiokasta historiaa näiden kahden ja puolen vuoden ajan. On myös ihanaa huomata, että niin monen vuosikymmenen jälkeen, yhäkin, kritiikki herättää paljon intohimoja.

Tänään 8.3.2017 juhlistamme naisten lisäksi taidekritiikkiä. Toivotan kaikille nautinnollisia lukuhetkiä uudistuneen verkkolehden parissa.

Jaa artikkeli:Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone