Republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi syksyllä 2016 avasi monenlaisia hyödyllisiä keskusteluja. Yksi niistä oli lehdistön ja median havahtuminen oman tiedonvälityksen heikkoon laatuun.

Journalistit ovat joutuneet joutuneet katsomaan peiliin ja kysymään, missä kohden mentiin vikaan. Trumpin nousua presidentiksi pidettiin epätodennäköisenä, mutta ”mahdoton” kävikin toteen. Kenties ensimmäistä kertaa historiassa presidenttikamppailu päättyi valtamedioissa lehdistön itsereflektiiviseen juttusarjaan.

Vaikuttavinta oli ilmiön laajuus: se kattoi lähes koko läntisen maailman.

Suomen mittakaavassa saimme törmätä vastaavanlaiseen ilmiöön helmikuun aikana. Ystävänpäivänä Yle julkaisi Sarita Blomqvistin analyysin tanssitaiteilija ja ”kohublondi” Johanna Tukiaisesta. Artikkeli käsittelee median luomia kuvia ja rooleja, jotka saavat vettä myllyynsä muiden toimittajien ottaessa käyttöönsä ja toistaessaan toisten luomia diskursseja. Lumipalloefekti olisi ollut hallittavissa, mikäli media olisi katsonut ajoissa peiliin.

On kova paikka huomata, että journalistit toimivat samoin kuin muutkin: kun yksi heittää kiven, muut seuraavat perässä. ”Media jakaa rooleja”, muistuttaa Noppari, eikä tässä roolijaossa kukaan tarjonnut Tukiaiselle vaihtoehtoista kuvaa.

Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun kirja Luokkavallan vahtikoira (Into 2016) käsitteli samaista tematiikkaa hieman toisenlaisessa kontekstissa. Kaksikko argumentoi, etteivät esimerkiksi vähäosaisista kirjoittaessaan media päästä heitä ääneen, vaan heille tarjotaan valmiiksi kirjoitettu rooli, johon heidät mukautetaan. Tämä rooli ei välttämättä vastaa laisinkaan vähäosaisten ja muihin julkisen elämän marginaaleihin kuuluvien kuvaa itsestään ja tilanteestaan.

Vaaralliseksi tämän roolijaon ja leimauksen on tehnyt median ideaalinen pyrkimys ja suoranainen ”harhahaave” välittää kuluttajalleen totuudenmukaista tietoa. Mutta kuten Blomqvist esimerkeillään tuo esille, kuinka totuudenmukaista loppujen lopuksi on journalistin tekemä valinta siitä, mitä Tukiaisen tuottamasta tanssiesityksestä esimerkiksi huomioidaan ja mitä ei; Media, joka on mainostanut itseään tahona, ”joka antaa äänen kaikille”, jakaakin vain valmiiksi modifioituja ääniä ja rooleja.

”Yksi valinta tekee toisen valinnan mahdottomaksi. [–] Yksi keskeisin valinta on se, mitä tarinasta jää pois. Se voi olla yhtä tärkeää kuin se, mitä jutussa on. Sanoisin perstuntumalla, että yleisö ei ajattele sitä, mitä tarinasta on jäänyt pois”, Blomqvistin haastattelema Elina Noppari Tampereen yliopistosta sanoo.

Kriitikot ovat joutuneet jo ammoin luopumaan ”objektiivisuuden” harhasta. Subjektiivisuus on hyväksytty, ja siihen on suhtauduttu milloin haastavasti, milloin taas alentuvasti. Kriitikot ovat pitkään taistelleet oman äänensä ja paikkansa oikeutuksen puolesta, sillä pahimmillaa kritiikki leimataan ”yhden ihmisen mielipiteeksi” ja ikävä kritiikki kriitikon ”huonon päivän saldoksi”.

Tässä suhteessa muu journalismi voisi ottaa mallia taidekriitikoilta: vaikka kärkkäitä mielipiteitä välillä jaetaan ja taiteilijoita roolitetaan tiukastikin, kritiikkejä osataan lukea erityisluonteisena journalismina, joka ei pyri objektiiviseen tiedonvälitykseen tai absoluuttiseen totuuteen. Kriitikot painivat alati subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välimaastossa, reflektoiden sitä tilaa, mistä käsin he kirjoittavat ja puhuvat taiteesta.

Näyttää siltä, että kurkotus kohti objektiivisuutta on johtanut siihen, että median on aina pakko valita kahdesta pahasta se vähemmän paha. Tuleeko koskaan tilannetta, jossa olisi mahdollista valita useampi vaihtoehto? On tärkeää, ettei media välitä liian yksipuolista kuvaa, ja yksi hyvä metodi sen estämiseksi on äänten monipuolisuus sekä niiden riippumattomuus toisistaan.

Vuodesta 1969 asti ilmestynyt Kritiikin Uutiset Kritikernytt haluaa laajentaa taiteesta ja kulttuuripolitiikasta puhumisen tapaa ja kirjoa. Nyt julkaistavan verkkolehden yksi etu onkin saavutettavuus ja juttujen kautta tiedon leviäminen. Haluamme ottaa kantaa sekä luoda uusia kuvia – ja samalla olla estämässä liian yksipuolisten roolien vakiintumista nyt ja tulevaisuudessa.

Toivotan sekä vanhat että uudet lukijamme tervetulleeksi Kritiikin Uutisten upouusille verkkosivuille.

PS. Kritiikin Uutiset on myös Facebookissa sekä Twitterissä!

Marissa Mehr
päätoimittaja

Jaa artikkeli:Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone