Tämä artikkeli on julkaistu Kritiikin Uutisten numerossa 4/2016.

FILOSOFINEN SKEPTIKKO kyseenalaistaa varman tiedon mahdollisuuden. Hän ei kuitenkaan suhtaudu tietoon ehdottoman kieltävästi vaan pikemminkin etsien, sanotaan vastikään ilmestyneessä Skeptisismi. Epäilyn ja etsimisen filosofia -teoksessa (toim. Malin Grahn-Wilder, Gaudeamus 2016).

Kriitikkona on innostavaa ajatella, että juuri skeptikot ovat olleet niitä ajattelijoita, jotka ovat toimineet eri aikoina filosofien ajattelun peilinä ja haastajana. Eri aikojen filosofit ovat terävöittäneet näkemyksiään ja hioneet ajatuksiaan juuri skeptikkojen kanssa.

Skeptisen argumentit pakottavat meidät pohtimaan kriittisesti omaa näkökulmaamme. Hyvä taidekritiikki on sukua skeptisismille, sillä merkittävässä taidekritiikissä osataan ja uskalletaan pitää omat argumentit läpinäkyvinä.

Nykyajan filosofiassa feministinen skeptisismi ja rotuskeptisismi ovat esimerkkejä hyvinkin tarkkaan rajatuista skeptisen filosofian sovellusalueista. Kirja sisältää tutkijoiden artikkeleiden lisäksi klassikkotekstien suomennoksia. Niistä viimeistään huomaa, ettei filosofia tarkoita kuivia akateemisia koukeroita vaan elävää elämänfilosofiaa, hyvää ja elähdyttävää kaunokirjallisuutta.

Nykypäivään tietoa ja viestejä tulvii määrättömästi. Miten seuloa siitä jotain olennaista? Mikä on tietoa, mikä informaatiota? Joskus oman erityisalan intohimoisen seuraamisen sijaan voi tehdä hyvää palata vähän vanhempien ajattelijoiden pariin.

Onko kriitikon mahdollista nykypäivänä epäillä ja etsiä? Ja mikä määrä epäilyä on tarpeeksi?

Skeptisismi kiehtoo myös siksi, että se on etsimistä. Hyvä taidekritiikkikin on sitä. Ehdottomien ja jyrkkien väittämien tarjoilemisen sijaan se voi auttaa lukijaa viemään pohdintojaan eteenpäin, pidemmälle ja syvemmälle. Ehkä nykypäivänä taidekriitiikko voisi toimia kaiken kiireen ja informaatiotulvan aikana skeptisenä peilinä, joka auttaa lukijaa epäilemään ja etsimään.

Onko kriitikon mahdollista nykypäivänä epäillä ja etsiä? Ja mikä määrä epäilyä on tarpeeksi? Kaiken epäileminen vie toisaalta pohjan myös kaikilta moraalisilta ja eettisiltä näkökannoilta. Filosofi Martha Nussbaum onkin muistuttanut eettisen skeptisismin vaaroista. Nykyihmisen haaste onkin pyrkiä muistamaan oman ajattelunsa juuret ja suhtautua niihin kriittisesti, mutta samalla kuitenkin rakentaa eettisiä kannanottoja.

Antiikin filosofiaan perehtynyt Nussbaum on kirjoittanut paljon etenkin lapsista ja kasvatuksesta. Hän on muun muassa määritellyt, ettei ihmisarvoiseen elämään riitä pelkästään se, että hänellä on vaatteet, ruokaa ja suojaa. Ihminen tarvitsee myös mahdollisuuksia kehittää itseään ajattelevana olentona. Pelkkä informaation kaataminen ihmiseen ei kunnioita ihmisen arvoa tarpeeksi, tarvitaan aikaa ja tilaa rakentaa oma maailmankuva.

Nussbaum on esimerkki nykyajan ajattelijasta, joka keskustelee teksteissään koko ajan antiikin filosofien kanssa, mutta pohtii silti keskeisiä nykypäivän ongelmia.

Skeptisismi-kirja on toiminut oppaanani viikon ajan. Huomaan sen vaikutuksen ajatteluuni jo nyt. Joskus kriitikon on hyvä miettiä muutakin kuin sitä, miten kritiikki voisi uudistua.

Haastankin kaikki kriitikot hakemaan omat antiikin ajattelijat tai muut filosofit, joiden avulla on helpompi pohtia taidekritiikin merkitystä. Antiikista tuskin löytyy ajattelijaa, joka antaa helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Pikemminkin filosofiset tekstit auttavat ketä tahansa kestämään epävarmuutta. Esimerkiksi Cicero kiinnostui skeptisismistä, koska halusi ajatella vailla erehdyksiä ja pinnallisuutta. Mutta epävarmuuskin tuottaa mielihyvää, kun sitä voi kokea tarpeeksi hyvässä seurassa.

Kirjoittaja on SARVin puheenjohtaja.