JOURNALISMI ON VIESTINTÄÄ. Perinteinen printtimedia ei kuitenkaan ole enää pitkiin aikoihin vastannut kirjallisen viestinnän avoimuuden ja saavutettavuuden vaatimuksiin. Viestintä takkuaa, viesti ei kulje vaan kompastuu milloin kulttuurilehtien alasajoon, milloin taas saavutettavuuden heikentymiseen.

Kulttuurilehtiä myydään yhä harvemmassa paikassa, jopa kirjastot ovat karsineet tilauksiaan. Ainoa varma tapa saada lehti on tilata se kotiin, mutta tällöin kuluttajan tulee luopua ostamansa tuotteen vertailusta, arvioimisesta sekä etukäteisestä selaamisesta lähes täysin. Ei ihme, että lehtien levikki on laskussa. Ei kukaan halua ostaa sikaa säkissä ja vielä sitoutua siihen.

Kritiikkiä ja kulttuurijournalismia on helppo polkea pois printtimediasta, sillä nykyisellään se ei näy. Taustalla oleva psykologia on yksinkertainen: poissa silmistä, poissa mielestä. Siksi on tärkeää, että alan ammattilaiset pitävät meteliä. Eivät itsestään, persoona edellä, vaan taiteesta ja taidepuheesta. Sillä kritiikki kuuluu kaikille.

Mikäli mediatalot eivät halua julkaista ja maksaa taidekritiikistä, meidän on toimittava omilla ehdoillamme. Kuten Maria Säkö toivoo, kritiikin ja taidepuheen täytyy irtautua mediatalojen kahleista: ”Sillä vaikka media ei tarvitsisi kritiikkiä, vakavasti otettava journalismi ei voi elää ilman sitä.” Jotta tämä saavutetaan, on kriitikossa oltava pieni uskalias ja omatoiminen anarkisti.

Kuten Säkö osuvasti toteaa, ”jos medialla ei ole visiota ja missiota taidekritiikin suhteen, kyse on median ongelmasta”.

On tärkeää, että kritiikki ja taidepuhe on jokaisen potentiaalisenkin lukijan saavutettavissa. Muuten se ei saa lukijakuntaa pienten piiriensä ulkopuolelta ja houkuttele mukaansa uusia toimijoita. Harvalla kun on sisäsyntyinen kiinnostus ja nälkä taidekritiikkiin.

Yksi tekeillä oleva hanke kritiikin saavutettavuuden ja avoimuuden lisäämiseksi on verkkoportaali Kulttuurin norsunluutorni. Kyseessä on näin alkuun vuoden mittainen projekti, joka ”kerää sivulleen linkkejä hyviin artikkeleihin ja kritiikkeihin pienlehdiltä ja tasokkailta bloggareilta. Sivuston tarkoitus on antaa näkyvyyttä pienlehtien, nettilehtien ja blogien tasokkaalle taidekritiikille ja luoda toimitettuja katsauksia kritiikkiin.” Myös SARV on mukana toteuttamassa kesällä alkavaa hanketta yhteistyössä monien lehtien, nettilehtien ja bloggareiden kanssa.

Tämän kaltaisia projekteja voisi olla useampiakin.

Myös Kritiikin Uutiset tulee muuttumaan ja etsimään uusia erilaisia viestin välittämisen muotoja lähitulevaisuudessa. Haluamme ennen kaikkea tehdä kritiikin ja kriitikon ammattitaidon näkyväksi. Tätä ei ole enää mahdollista saavuttaa vanhoilla keinoilla, kuten on käynyt ilmi.

Ihminen on leikkivä olento, ja meillä on koko leikkikenttä omanamme. Keksikäämme siis kosolti uudenlaisia ja erilaisia keinoja; mielikuvituksen käyttö on sallittu. Sillä joskus käy niin, että se hulluin idea onkin toimivin.