Orivedellä pohdittiin keinoja yli satavuotiaan opiston pelastamiseksi. Suomen kuuluisimpiin lukeutuvan taidekoulun jatko on kysymysmerkki. Kriisi heijastaa Suomen yleissivistävän koulutuksen ongelmia laajemminkin.

Paneelin jäsenet:

Sirpa Pietikäinen, KVS:n (Kansanvalistusseura) hallintoneuvoston pj

Anna Kontula, vasemmiston kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Oras Tynkkynen, vihreiden kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Juha Kuusisto, Oriveden kaupunginjohtaja

Tapio Kujala, KVS:n toiminnanjohtaja

Ilkka Hjerppe, KVS:n säätiön hallintoneuvoston jäsen

Paneelin puheenjohtajana toimi Markku Arantila

Taustaa:

Suomen vanhimpiin kuuluva, 1909 perustettu Oriveden opisto, etsii uutta toimintaympäristöä. Opistorakennus on laitettu myyntiin, ja opistoa ollaan muuttamassa Tampereelle. Ongelmana on KVS:n mukaan kestämättömät kiinteistökulut. Peruskorjauksineen ne uhkaavat koko säätiön toimintaa. Opisto on rakentanut tarpeettomia lisäsiipiä kymmenisen vuotta sitten ja haaskannut rahaa uudistuksiin. Samalla taloustilanne on kurjistunut, mikä uhkaa nyt opiston olemassaoloa.

Sirpa Pietikäinen taustoitti rooliaan kriisissä kertomalla, että hallintoneuvoston puheenjohtajana hän valvoo kolmea asiaa: säätiön ja seuran lainmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. ”Oriveteen liittyy tunteita. Tätä opiston toimintaa pitää selvästi tehdä. Kysymys on, että onko se teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Onko meillä rahat tähän? Säätiön varallisuudella on hukkaamiskielto. Ydinpääomaa ei saa syödä, se on laissa. Tämä on myös näkökulmani tähän aiheeseen.”

Mahdollisen opiston Tampereelle muuttamisen etuja Pietikäinen ei suostunut pohtimaan: ”Mun vastaus ei ole, että Tampereella on tai ei ole etuja. En etsi etuja, vaan yritän löytää käsillä oleviin ongelmiin vastausta.”

Oras Tynkkynen kertoi, että Tampereen näkökulmasta opisto olisi tervetullut. Mitään intressiä houkutella opistoa muuttamaan ei kuitenkaan ole. ”Opisto on ylivoimaisesti tärkeimpiä tekijöitä Orivedelle. Raideyhteydet ja koulutus ovat selvästi isoimpia tekijöitä paikkakuntien houkuttelevuudelle.”

Anna Kontulan mielestä Oriveden opisto ei ole olemassa talousbudjettien takia, vaan koulutuksen ja kasvumahdollisuuksien. Nykyisessä toimintamallissa paikkakunta on keskeinen tekijä. ”Meidän täytyy löytää ratkaisuja talouskuvioon, ilman että kajotaan hyvään perustoimintaan. Tampereella ei ole mahdollista toteuttaa sellaista yhteisöopetusta, jota sisäoppilaitos täällä tuottaa. Indeksikorotuksista tämä asia ei voi olla kiinni. Tämä kysymys on paikallinen.”

Tapio Kujalan mielestä opiston tilanne kiteytyy säätiön kiinteistöongelmaan laajemmin: 9000 neliön tilojen ylläpitoon kuluu vuodessa 700 000 euroa. Kun koko budjetti on 1,9 miljoonaa, menee rahaa vääriin asioihin.

Pietikäinen painotti kriisin syvyyttä: ”Kiinteistöjen kokonaiskulut kunnostuksineen maksavat noin 2 miljoonaa vuodessa seuraavat 15 vuotta. Sellaista rahaa ei ole. Meidän pitäisi löytää uusia pysyviä tuloja. Kysymys jokaiselle taholle on ’kuinka paljon te voitte tulla vastaan’, täytyy myös pohtia, löytyisikö yksityistä rahaa opiston säilyttämiseen.”

Ilkka Hjerppe muistutti, että Tampereellakin tarvitaan jotkut tilat, eikä muutto varsinaisesti ratkaise talousongelmaa. ”Aikanaan opisto on synnytetty niin, että tämän seudun ihmiset ovat keränneet ja lahjoittaneet varat opistoon. Tällä perinnölläkin on merkitystä.”

Juha Kuusiston mukaan Oriveden kaupunki haluaa yksituumaisesti säilyttää opiston paikkakunnalla. Nyt haetaan yhteistyökeinoja. Hän taustoitti, että kaupungin viime vuodet ovat olleet hyviä, mutta että nyt on selkeästi näköpiirissä huonoja aikoja. ”Olemme joutuneet jo karsimaan kotihoitoa ja vanhustyötä. Väestön ikärakenne kasvattaa vanhuspalveluita nopeasti. Peruskorjaukset ovat myös todella kalliita.”

Kontula antoi kritiikkiä opiston näköalattomuudelle: ”Opiston nuorimmat rakennukset ovat kymmenvuotiaita. Herää kysymys, miten pitkäjänteisesti opiston toimintaa on suunniteltu, jos tästä nykytilanteesta ei tuolloin ollut minkäänlaista aavistusta?”

Pietikäinen kertoi, että pohjimmiltaan kyse on sivistyksestä: ”Mikä on kansansivistyksen rooli, sen mikä ei ole eurolla ostettavissa? Emme voi tehdä kaupallista kansansivistystä. Meidän täytyy rahoittaa se yhdessä. Tämä on se syy, miksi olen itse mukana. Meidän täytyy pohtia, mikä merkitys tällaisella työllä on. Mä olen hädissäni siitä, mistä me löydetään ne rahat, millä tää tehdään. Rahapohja ja velkapohja, joka meillä nyt on, ei vaan riitä. Mistä me löydetään se potti? Tää on se mihin meidän pitäisi nyt keskittyä. Eikä opiston tehtävän painottamiseen, se on itsestään selvää.”

Opiston entinen rehtori Hannu Patamaa kertoi yleisöpuheenvuorona, että opintojen maksullisuus on jo kipukynnyksellä. ”Kun opiskelija maksaa majoituksesta ja opinnoista opintotuen ja täyden opintolainan, ei jää mitään käteen. Opiston taloustilanne vaatisi 8000 opintoviikkoa vuodessa nykyisillä valtiontuilla, jotta budjetti ei menisi tappiolle.” (sitaatti korjattu 5.2.)

Tynkkynen pohti konkreettisia keinoja ongelman ratkaisemiseen. Nuorisotakuu, eli valtion takaama opiskelupaikka, voisi olla reitti saada lisää opiskelijoita. Lisäksi hän lupasi ottaa esille Pirkanmaan kouluasioita Tampereen kunnanvaltuustossa (30 % opistolaisista tulee Tampereelta).

Kontula painotti aikataulun kiireellisyyttä. Opiston kirjastonhoitajan työsuhde on jo sanottu irti, ja kirjasto on nyt heitteillä. Jos ongelmaa pitkitetään, se alkaa näkyä opiston perustoiminnassa laajasti.

Kujala syytti opistoa itseään ongelmista: ”Jos oli ajoissa reagoitu, ei tässä tilanteessa välttämättä oltaisi. Koska opiskelu on maksullista, se vaikuttaa opiskelijamääriin. Markkinointia on tehty, mutta ehkä se on kohdistettu väärin. Opetusministerin olemme jo tavanneet, sieltä ei apua tullut.”

Kuusisto painotti, että henki on vahva opiston säilyttämisen puolesta. ”Pitäisi olla varmuus, että opisto jää tänne, jotta katseen voisi nostaa pidemmälle. Lukio on esimerkki, josta kunta ja opisto hyötyvät yhdessä. Kirjastotoimintaa on mahdollista ehkä yhdistää. Vastaavia pikkupuroja voisi olla vaikka kiinteistöjen yhteiskäyttö tai siivous.”

Hjerppe pohti, että tätä keskustelua olisi pitänyt käydä vuosi sitten, kun Kujala tuli hommiin. ”Nyt se on ikävää, kun päätökset on tehty ja talo on myynnissä. Nyt ikään kuin yritetään pelastaa sitä mitä pelastettavissa on.”

Pietikäinen painotti, että kaikki ovat samaa mieltä siitä, että Oriveden opisto pitäisi saada säilytettyä. ”Kyse on myös laajemmasta kehityksestä. Yhteinen päämäärä on sivistys, joka on ainakin minulle iso ja tärkeä johtotähti. Innovaatiot ja talous syntyvät koko yhteiskunnan fiksuudesta, luovuus on sen ymmärtämistä, mihin yhteiskunnan osa-alueita tarvitaan. Sosiaaliset innovaatiot ovat yli puolet meidän taloudesta – se miten me jeesitään toisiamme. Kansanopistoilla on iso paikka sivistysarvoissa.”

Pietikäinen myös painotti, että nyt eletään viimeistä H-hetkeä: ”Opistosta on selvitystyö meneillään, ja siitä järjestetään ylimääräinen kokous hallintoneuvostossa. Meillä pitää olla vedenpitäviä lukuja, meidän pitää tietää mitä kustannukset ovat ja mitä meiltä odotetaan tulevaisuudessa. Korkotaso tulee nousemaan, kaikki kulut yhteenlaskettuna tässä eletään kestävyysvajeessa. 90-luvun laman jälkeen en suosittele sulkemaan silmiä tältä asialta. Kun eduskunnan puolelta nyt on talkoissa mukana porukkaa, toivotaan että hallitukseltakin saadaan toisenlainen vastaanotto. Toivon että asianosaiset ottavat yhteyttä vaikka muhun, jos tulee uusia ideoita. Yritetään kaiken saatavissa olevan tiedon pohjalta löytää kaikki keinot, joilla opisto saadaan pelastettua.”

Jaa artikkeli:Share on Facebook0Tweet about this on TwitterShare on Google+0Email this to someone