SARVin uuden puheenjohtajan Elisabeth Nordgrenin kausi on alkanut kiireisenä. Hufvudstadsbladetin teatteritoimittajan työstä syksyllä eläkkeelle jäänyt Nordgren on ehtinyt vaikuttaa useissa järjestöissä. Näkyvimmin Suomen Penin puheenjohtajana 1994–2006.
”1980-luvulla opettelin viron kielen ja jonkun verran venäjää. Toimin vuosia ulkomaantoimittajana, ja esimerkiksi Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa Pen-kontakteista oli paljon apua.”
Nordgren on muun muassa käynyt Tšetšeniassa ja tehnyt sieltä reportaaseja, ja hän tuntee läheisesti Venäjän sananvapaustilanteen. Hänen ystäväpiiriinsä kuului myös edesmennyt Anna Politkovskaja.
SARVin haasteena Nordgren näkee erityisesti kamppailun kritiikin kentän säilyttämisen puolesta:
”Taide kommunikoi yhteiskunnan kanssa sekä suoraan että epäsuoraan. Kriitikon työ suhteessa yleisöön on kiteyttää näitä taiteen merkityksiä. On pidettävä dialogia yllä.”
Nordgrenin mukaan kritiikki jäsentää kulttuuria ja estää taiteita hajoamasta marginaaliin. Esimerkiksi hän ottaa kustantamoiden linjausten kritikoimisen, jossa myyntikäyrien lisäksi on pohdittava teosten sisältöä ja tarkasteltava kirjallisuutta myös laajana kokonaisuutena.
Merkittävä haaste kritiikille on sähköinen julkaiseminen, joka ainakaan toistaiseksi ei ole kyennyt haastamaan painettuja lehtiä kirjoituspalkkioiden tai tekstien näkyvyyden suhteen.
”Verkko on dialoginen foorumi, se on sen etu, mutta vielä tarvitaan painettuja lehtiä. Kritiikin rooli on arvottaa taiteita, mikä tarvitsee taustalleen uskottavan julkaisualustan.”
On usein vain hyvä, jos kritiikki herättää tuohtumusta.
Huolestuttavaa on freelancereiden aseman jatkuva heikkeneminen, mikä on viemässä kaikelta medialta kipeästi kaivattua moniäänisyyttä. Juuri tässä kulttuurijournalismin merkitys on perustava.
”Kulttuuri kuuluu pääkirjoitusten tavoin mielipiteen muokkaamisen kenttään.”
Nordgren nostaa esille myös kontaktien ylläpidon opetusministeriöön. SARVin rooli yhteiskunnassa on keskeinen, ja dialogi valtion kanssa on sen tärkein vaikutuskeino.
Kritiikkeihin Nordgren kannustaa teräviä näkökulmia.
”On usein vain hyvä, jos kritiikki herättää tuohtumusta. Paras kritiikki synnyttää keskustelua ja vie sitä eteenpäin. Kriitikoiden päätehtävä on löytää uusi avantgarde, tunnistaa sen vahvuudet ja tuoda ne esiin.”