kritu_4_2016_kansi

Historian viimeinen painettu Kritiikin Uutiset on nyt ilmestynyt ja lähetetty sekä tilaajille että jälleenmyyjille. Numero 4/2016 sisältää seuraavat muun muassa seuraavat tekstit:

Marissa Mehr: ”Aina pitää kirjoittaa paremmin”. Parnasson vastaavan tuottajan Karo Hämäläisen haastattelu.

Sini Mononen: Tiheä aika ja absurdin kokemus. Essee Lontoon Whitechapelin näyttelystä.

Suvi Ratinen: REC. Äänityslaitteet rynnistivät nykykirjallisuuteen.

Marissa Mehr: Kulttuurin Norsunluutorni ei tarjoite pikaruokaa. Maria Säkön haastattelu tuoreesta taidekritiikin verkkoportaalista.

Tuomas Laitinen: Esityskäsityksiä ja kriittistä halua. Kolumni.

Marja-Terttu Kivirinta: Utopian nykypäivä taiteen ja kritiikin Kuubassa. Reportaasi AICA-konferenssista.

Nimim. Nokkonen: Hämeenkylmänkukka. Pakina hämeenlinnalaisista uhanalaisista lajeista. HUOM! Kyseisen pakinan kirjoittaja ei ole tunnettua Nokkonen-blogia (https://nokkonen.wordpress.com/) kirjoittava Nokkonen.

 

Pääkirjoitus
Kriittinen piste

Tämä on pian viisikymmentä vuotta täyttävän Kritiikin Uutiset Kritinernytt -lehden viimeinen painettu numero.

Aloittaessani päätoimittajana tasan kaksi vuotta sitten en olisi arvannut, että julkisen rahoituksen kiristyvät kukkaronnyörit johtavat Suomen arvostelijain liiton ja lehden toimituksen tekemään tällaisen päätöksen.

Lehti on toiminut SARVin ja kotimaisen taidekritiikin kriittisenä pisteenä ja nostanut esille tärkeitä kritiikin ja kulttuurijournalismin, väliin myös kulttuuripolitiikan, kysymyksiä vuodesta 1969 lähtien.

Uusi kriittinen piste löytyy ensi vuodesta lähtien verkosta, Kritiikin Uutisten ja Suomen arvostelijain liiton yhteisiltä verkkosivuilta, jotka toimivat myös lehden sivuina. Päämääränä on pyrkiä entistä dialogisempaan taidejournalismiin ja -kritiikkiin. Verkkoalusta antaa mahdollisuuden päästää irti tiukoista sivu- ja merkkirajoituksista, pidentää juttujen elinikää ja helpottaa sisällön saavutettavuutta niin alan ammattilaisille kuin muille alasta kiinnostuneille.

Vaikka lehti siirtyy verkkoon, ei usko painotuotteisiin ole loppunut. Kritiikin Uutiset on pyrkinyt tuottamaan lukijoilleen materiaalia, joka kestää aikaa. Lehden pitkäaikainen digitointiprojekti on pian saatu päätökseen, mikä tarkoittaa, että yhdistyksellä on kohta käytössään kattava verkkoarkisto. Mikäli projektii toteutuu suunnitelmien mukaisesti, on lukijoiden tulevaisuudessa mahdollista saada ulottuvilleen lehden vanhoja numeroita joko painetussa tai digitaalisessa muodossa.

Uudistuksen myötä voimme toteuttaa yhden tärkeän asian, johon harva kulttuurijulkaisu näinä päivinä kykenee – ja josta on syytä olla ylpeä: lisäämme julkaistavan materiaalin määrää. Verkossa Kritiikin Uutiset tulee julkaisemaan uutta materiaalia viikottain. Lisäksi kuukausittain ilmestyy pääkirjoitus ja hiukan tätä harvemmin myös lehdestä tuttu puheenjohtajan palsta.

Vuodessa julkaistavan materiaalin määrä kasvaa selkeästi verrattuna painetun julkaisun sivu- ja juttumäärään. Näin lehti katsoo palvelevansa sekä lukevaa yleisöä että tarjoamaan ammattilaisille aiempaa enemmän toimeksiantoja.

Ennen uudistusta on kuitenkin vielä viimeinen numero.

Lehti on saanut palautetta kansivalinnoistaan, ja välillä visuaaliseen ilmeeseen on toivottu henkilövetoisempaa lähestymistapaa. Palautteesta viisastuneena päätimme valita lehden viimeisen numeron kanteen henkilön paikkaamaan tätä vuosia kestänyttä vajetta. Tämä on tietenkin toteutettu lehden esteettisessä linjassa pysyen ja tyylille uskollisena.

Saanen siis esitellä kansikuvahurmurimme, hän on Armas.

Näin posthumanismin aikakautena ei voi enää nyrpistää nenäänsä sosiaalisen median eläinvillityksille. Itse kunkin on välillä hyvä pohtia ja tarkastaa käsityksiään itsestämme suhteessa toisiin, niin taiteilijoiden ja heidän töihinsä kuin muihinkin karvaisiin tai karvattomiin elollisiin olentoihin. Kuten Maria Säkö puheenjohtajan palstassaan näppärästi toteaa, ”joskus kriitikon on hyvä miettiä muutakin kuin sitä, miten kritiikki voisi uudistua”.

Toivotan nautinnollisia lukuhetkiä Kritiikin Uutisten viimeisen painetun numeron parissa. Verkossa nähdään!

PS. Lehden siirtyminen verkkoon ei vaadi SARVin jäseniltä tai muilta tilaajilta toimenpiteitä. Jäsenistöä ja tilaajia tiedotetaan asiasta vuoden loppuun mennessä vielä erillisellä sähköpostilla.

Kommentoi


Kommentit

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

WWW-sivut

Kirjoita kommenttisi tähän