Numerossa 3/12 tarkastellaan sananvapautta sekä klassisen musiikin korkeakulttuurikeskustelua, joka on kietoutunut Musiikkitalon ja oopperan kautta aina kulttuuriministeriin saakka.

Antti Selkokarin artikkelikokonaisuudessa Turkki heittää toimittajiaan vankilaan tarkastellaan Turkin sananvapaustilannetta. Kulttuurijournalismista lähtien maan sisällä vallitsee kaksinaismoralistinen sensuuri, minkä takia sata toimittajaa istuu tälläkin hetkellä telkien takana. Yksi vangituista, ja vapaaksi päässeistä on Cüneyt Cebenoyan. “Niin kauan kuin ihmisiä voidaan heittää mielivaltaisesti vankilaan, en näe syitä optimismiin”, Hän kertoo Selkokarin haastattelussa

 

Maaria Niemi on käynyt taiteen suurnäyttelyissä Venetsian biennalessa ja Kasselin documentassa. Hän pohtii artikkelissan Biennalekentän tähtipelaajat – eli paikka auringossa kansainvälisessä kuvataiteessa taide-eliitin mekanismeja ja niiden vaikutuksia taideteoksiin. Estetiikasta käsin suurnäyttelyt eivät useinkaan vastaa sitä huippua, joksi ne itseään väittävät. Samalla kansallisuus on taiteessa yhä hämärämpi käsite.

 

Lieven Ameel kirjoittaaa artikkelissaan “Kerrassaan suurenmoinen suunnitelma” Helsingin minäkuvasta. Sadan vuoden ajan Suomen pääkaupunki on hahmotettu keskenkasvuisena, joka on jotain vailla saavuttaakseen todellisten suurkaupunkien kerhon. Maila Talvion Niniven lapset -romaani kertoo Sivistyslinnasta, joka vastaa koomisenkin tarkasti Guggenheim-hanketta. Keskeisenä Ameelin havaintona on, että Helsinkiä on jo sadan vuoden ajan suunniteltu ulkopuolisen katsetta varten.

 

Siskotuulikki Toijosen artikkelikokonaisuus “Ilman kulttuuria emme olisi ihmisiä” pureutuu Musiikkitalon myötä nousseeseen korkeakulttuurikeskusteluun. Helena Hiilivirta pohtii haastattelussaan perusteellisesti niin Musiikkitalosta lähtönsä taustoja kuin äitynyttä keskustelua korkeakulttuurin asemasta Suomessa. Aiheeseen antavat haastattelun myös Sibelius-Akatemian tuore rehtori Tuomas Auvinen sekä Musiikkitalon tuore johtaja Katja Leppäkoski: “Olen pari kertaa ennenkin astunut suuriin saappaisiin. Ei ole järkevää ottaa kenenkään toisen saappaita. Hankin aina omat, omannäköiseni kengät ja luon oman linjani”, hän kertoo.

 

Maaria Pääjärvi haastattelee Last photos of kirjallisuus -artikkelissaan kaikkia Suomen keskeisiä kirjallisuusvaikuttajia. “Jos kirjoja tehtiin ennen massoille, nyt massat tekevät kirjoja”, hän provosoi ja kysyy kirjailijan yksityiselämän markkinoinnin taustoja. Yhden terävimmistä analyyseistä tekee Hannu Marttila: “Media on usein sokeasti kustantajien markkinoinnin ohjauksessa. Niistä kirjailijoista (niin: kirjailijoista, ei kirjoista) kirjoitetaan, joita on päätetty markkinoida. Ja päätökset tehdään yhä aikaisemmin, usein jo ennen kuin valmis käsikirjoitus on kustantajalla”, hän kirjoittaa.

 

Kikka Holmbergin kolumni Debussyn syntymäpäivillä Provencessa kertoo, miten suursäveltäjän 150-vuotissyntymäpäiviä vietettiin eteläranskalaisen La Roque d’Anthéronin kansainvälisen pianofestivaalin konserteissa. “Debussyn tuotanto on täynnä yhteyksiä kirjallisuuteen, varsinkin runouteen”, hän kirjoittaa.

 

Tiina Käkelä-Puumala paneutuu Mahdollisen kirjallisuuden seuran vuosikirjaan kritiikissään Proosan asialla, ja pohtii seuran pyrkimystä uudistaa suomalaista kirjallisuutta proosasta käsin.

 

1 kommentti


Kommentit

1 kommentti

  1. Aleksis Salusjärvi on lokakuu 8, 2012 12:23 am

    Lehti ilmestyy tiistaina, tämä pieni varaslähtö johtuu painoaikataulun ja matkasuunnitelmani muutoksesta.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

WWW-sivut

Kirjoita kommenttisi tähän